L'appartement d'outre mer: Bajan style

Juuri ennen poistumistani St. Lucialta postasin Facebookiin mielestäni hauskan jutun: kuvan palmuista kera tekstin ”Hei hyvää palmusunnuntaita vaan sullekin!”. Ensimmäisenä korjaamaan ehti serkkuni Henna kertomalla, että olin viikon myöhässä. Harmitti, sillä luulin keksineeni jotain hyvinkin nokkelaa! Toisaalta helppoahan se on erehtyä, kun täälläpäin joka sunnuntai on palmusunnuntai..

Hengailin lähirantsuni upeissa maisemissa aika lailla myös seuraavan päivän, sillä pääsiäiseksi elämä Barbadoksella oli melko lailla pysähtynyt. Siis päivisin. Iltaisin olivat Oistinsissa käynnissä suuret vuotuiset festivaalit, jonne itsekin sen huoltsikalla tapaamani Edwardin vinkistä suunnistin sunnuntai-iltana. Teemana vaikutti olevan Kalaa & Gospelia, sillä kyseisestä paikasta löytyy Barbadoksen suurin kalastajakeskittymä oheistoimintoineen. Uskonnollinen sävy tuli taas ajankohdasta. Väkeä oli kuin pipoa, monilla oli myös pipot päässä ja suuren esiintymislavan eteen oli järjestelty tuoleja riveiksi. Koska istumapaikat olivat jo menneet, seisahdin järjestyksenvalvojan viereen miksausteltan nurkille ihmettelemään menoa. Alkuun myönnän naureskelleeni sisäisesti, kun avausseremonioissa samassa lauseessa huudettiin toistuvasti hallelujaa ja KFC (äitille ja isille tiedoksi, että Kentucky Fried Chicken on amerikkalainen pikaruokaketju). Lopulta selvisi, että kyseinen putiikki oli itse asiassa koko festivaalin ja gospelillan sponsori (!?). Ilmeisesti niinä hetkinä kun hengenravinto ei riitä, barbadoslainen tarttuu kanankoipeen. Joka tapauksessa hymähtelyni vaihtui pian leveään epäuskoiseen hymyyn kun lavalle kiipesi toinen toistaan upeaäänisempiä laulajia. Parhaiten mieleen jäi ehdottomasti sister Margaret Marshall, joka todellakin räjäytti potin. Tämä 60+ mamma jammaili ja lauloi koko äänialansa laajuudelta yleisön tanssahdellessa tuoleissaan hurmioituneina. Tätä lisää! Festivaalialueen pienistä kioskeista sai merenelävää sen monissa muodoissa sekä muista teltoista turisteille suunnattua pikkurihkamaa. Alueen toisella laidat isot miehet pelasivat keskenään tunteella Dominoa.

Barbadoksen sanotaan olevan Karibian alueen kehittynein yhteiskunta ja monessa mielessä sen kyllä huomaakin. Katukuva ympäri saaren on siistimpi kuin muilla vierailemillani saarilla, monissa paikoissa roskaaminen on kielletty sakon uhalla. Ainakin lasia ja muovia kierrätetään. Kaikki bussiaikataulut ja reitit löytyvät nettisivulta, joten turistinkin on helppo liikkua julkisilla, jotka kaiken lisäksi maksavat vielä naurettavan vähän. Maksuton langaton yhteys oli käytössäni molemmissa majataloissa, tosin tämä mukavuus oli saatavilla myös St. Lucialla. Pankkiautomaatteja on runsaasti, huoltoasemilla on delit ja ne ovat auki 24h. Yleisiä rantoja on paljon ja niille on selkeät opasteet pääteiden varrelta. Sivuhuomiona vielä, että toistaiseksi Karibian tyylikkäimmät naiset löytynevät täältä, sillä ensimmäistä kertaa olen bongaillut paikallisten päältä todella kivoja vaatekappaleita. Esimerkiksi guadeloupelainen tyyli on länkkärin silmin todella tökeröä ja mautonta.

Samoilla adjektiiveilla tosin voisi kuvailla sitten barbadoslaisten miesten lähestymisyrityksiä. Lentokonetuttavuuteni totesi, että saarella on todella turvallista verrattuna moniin muihin paikkoihin. Suora lainaus: ”vaikka kävelisi yöllä alasti niin ketään ei kiinnosta”. No, ei ehkä jos on mies. Yksin liikkuessani en tosin ole kokenut oloani kertaakaan mitenkään uhatuksi tai ikäväksi, turhautuneeksi kylläkin. Vaikka turisteja on suhteellisen paljon, yksinään liikkuva valkoinen nainen saa osakseen huomiota. Keskustelu menee AINA jotenkin näin:

Musta mies: Hei kaunokainen!

Minä: Moi.

Musta mies: Mihis sä oot aviomiehes jättäny?

Minä: En oo naimisissa.

Musta mies: Kai sulla poikaystävä sentään on mukana?

Minä: No ei oo sekään.

Musta mies: Mitä, ihan yksin oot?

Minä: Joo.

Musta mies: No jos mä lähtisin hei näyttää sulle vähän paikkoja!

Minä: Ei kiitti, mä viihdyn ihan hyvin itsekseni.

Toisinaan sitten sanon, että oon just menossa tapaamaan kavereita tms. Harmitontahan tuo on, mutta vähän kyllästyttävää, sillä sitten jos alat jonkun kanssa jotain jutella, et pääse siitä enää millään eroon. Tutustu siinä paikallisiin. En vaan oikein tajua, että luuleeko ne oikeesti että toi on jotenkin hyvä metodi? Karibia on tosin käänteisesti Thaimaa – täällä näkee vanhempia länsimaisia naisia nuorempien paikallisten kollien kainalossa ”romanssimatkalla”. Mut kun mä en oo vielä niin vanha! Hyvä itsetuntoboostihan tää vois joillekin olla. Kun ärsyttävyyteen asti saa kuulla tota ”hey beautiful” -juttua, niin sitten kun neitoset pääsee takas koti-Suomeen ja joku kundi kaiken rohkeutensa kerättyään sanoo jotain kaunista, niin ne on vaan että niin varmaan. Hahaa.