L'appartement d'outre mer: Entten tentten

Elämääni Suomessa läheltä tarkastelleet voisivat sanoa, etten aina osaa suunnitella menemisiäni kovin tarkasti. Tai itse asiassa, viikkotasolla se onnistuu nykyään mielestäni aika hyvin, sillä suuret linjat on selkeinä mielessäni, mutta päivätasolla mennään melko lailla fiiliksen mukaan. Yleensä esimerkiksi voin jo hyvissä ajoin etukäteen informoida, minä päivänä olen tulossa Turusta Helsinkiin, mutta kellonajan kanssa ei ole niin justiinsa. Ajelehtimisen jaloa taitoa on ollut havaittavissa myös täällä. Lomani alkaessa en nimittäin ollut ihan varma, mihin tästä vielä päädyttäisiin. Edeltävä parin viikon matkasuunnittelukriiseily ei siis ollut auttanut yhtään.

Ensimmäisen haasteen nimi oli ”minne mennä”? Täällä Karibialla on yhteensa noin 7000 saarta, joista noin 6998 oli kaksi viikkoa sitten vielä käymättä. Kiitos kiitos kiitos siitä, että St. Lucia matkakohteena oli ulkoapäin annettu! Muuten olisin ehkä vieläkin kotona pohtimassa päämäärääni. Lauttamatka Lucialle oli jokseenkin alusta alkean selkiö, mutta jatko oli pitkään hämärän peitossa. Pohdin ensin stoppaavani paluumatkalla reitin varrella olevalle Martiniquelle, joka Guadeloupen tavoin on Ranskaa. Karibialainen logiikka kuitenkin jokseenkin torppasi idean: meno-paluu lipun hinta Guadeloupe - St. Lucia 119€, roundtrip Guadeloupe – St. Lucia – Martinique – Guadeloupe 260€! Tulisi siis halvemmaksi tehdä erillinen reissu Martiniquelle. Se lipputiskin nainen todennäköisesti vihaa mua kaiken sen säädön jälkeen, minkä aiheutin vuorollani. Koska esim. hintojahan ei ilmoiteta netissä, jotta ihmisten olisi helpompi suunnitella matkaansa.

Toisen haasteen nimi oli ”millä mennä”? Koska ensimmäinen viikko Lucialla menisi joka tapauksessa pohjoisessa pääosin etukäteen varatussa majoituksessa (ensimmäiset kaksi yötä olivat vielä lähtöä edeltäneenä päivänä hieman kysymysmerkkejä), ajattelin, että eiköhän toisen viikon saisi kulumaan saaren eteläosissa. Siten ei myöskään tarvitsisi lähteä sompailemaan minnekään. Häitä edeltävänä päivänä teimme kuitenkin kunnon turistibussikierroksen oman väkemme kesken, jonka jälkeen totesin, että etelä taisi tulla nähtyä. Samalla tuli nähtyäni myös kamalin Karibialla näkemäni vesiputous. Siis oikea vesiputouksen irvikuva. No joo. Tuntui, että Lucialla kokematta jäisivät lähinnä eteläisimmän kärjen upean näköinen uimaranta ja Marigot Bay, mutta koska Saijan ja Hannun kokemusten perusteella muut siellä olivat lähinnä häämatkalaisia, ajattelin jättää nöyryytyksen välistä. Ehkä sitten joskus..

Lopulta suunnitelma kuitenkin selkeytyi. Kun bussireissumme huipennukseksi otimme Castriesin lentokentältä kyytiin Anssin Barbadoksella käväisseet vanhemmat (uituamme ensin ihan lentokentän vieressä(!) olevalla huikealla(!) uimarannalla), aloin tosissani pohtia siirtymistä siiville. Olin luullut, että kaikki lennot lähtisivät saaren eteläosassa sijaitsevalta Hewanorra International Airportilta, mutta itse asiassa lähes kaikki lähisaarille menevät lennot nousivatkin ilmaan huomattavasti helpompien kulkuyhteyksien päästä Castriesista. Potentiaaliset vaihtoehdot olivat: St. Vincent & Grenadiinit, Trinidad & Tobago (valtiot, joiden olemassaolosta tiesin vain ja ainoastaan kiitos Simo Frangenin juontaman Maailman ympäri -ohjelman, jota yli kymmenen vuotta sitten tapitimme lauantaisin koko perheen voimin) sekä Barbados. Udeltuani Anssin vanhempien kokemuksista ja tarkistettuani lentohinnat edellä mainittuihin paikkoihin julistin Barbadoksen voittajaksi – vain kaksi päivää ennen lähtöä. Olin muuten aika yllättynyt, että lentskareissa oli ylipäätään tilaa noin lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi oli kiva pääsiäistarjouskin, joten hintakaan ei päätä huimannut. Jes, eli nyt enää 6996 saarta jäljellä!

Loppuun vielä kuvakollaasi St. Lucian maisemista.