Guadeloupelaisesta didaktiikasta

Nyt kun koulua on viikko takana, lienee aika kertoa paikallisen opetuksen erityispiirteistä. Heh. Mistä alkaisin?

Kielten opetus. Siinä missä englanti vaikutti lähinnä erityisopetukselta, vaihtareille järjestetty ranskan kurssi oli jo lähempänä suomalaista opetusperinnettä. Ehkä siksi, että sekä opettaja että oppilaat olivat Euroopasta.

Kauppatieteen opinnoissa kirjo onkin sitten laajempaa. Torstaiaamun kello seitsemän ”Organisaatioiden johtaminen” oli aivan timanttia. Luentosali vaikutti jokseenkin samankaltaiselta kuin suomalaiset auditoriot ja olennaisimmat asiat saatttoi kirjata ylös luentoslidelta. Mutta sitä opettajaa ei kyllä olisi löytynyt Turun kauppiksesta. Salin edessä sipsutteli nimittäin 15 sentin koroissa todella kuuma noin 35-vuotias nainen, joka ranskalaisnaisten tapaan puhui korkeammalta kuin suomalaiset. Siis oikeasti ajoittain kimitti. Parasta oli, kun hän jotain juttuja kertoessaan näytteli äänellään ja vaihteli rooleja! Vähän niinkuin hyvä sadunlukija. Mahtavaa. Ulos päästyämme nopeasti luennon jälkeen poistunut proffa kaasutteli ohitsemme ikkuna auki ja huudahti ”hey girls”! Siinä sitten nopsaan esittelimme itsemme ja kysyimme muutaman asian kurssista. Ainakin se selvisi, että kirjaa ei ole. ”I'm the course book!”

Human resources luento oli melko lailla kuin mikä tahansa luento Suomessa. Luokkahuone, diat, proffa istuu pöydän takana ja selittää. Ei läheskään yhtä mielenkiintoista seurattavaa, mutta silti vähämpä tiesimme huonosta opetuksesta vielä silloin. Perjantaiaamuinen veti nimittäin maton alta.

Histoire des faits economiques et sociaux. Luento alkaa klo 7:00, proffa saapuu klo 7:20. Hän istuu pöytänsä taaksee, avaa mappinsa, testaa todella pahasti kiertävää mikkinä parilla lauseella kertoen mistä jatketaan ja aloittaa.. Hän lukee suoraan muistiinpanoistaan ääneen tekstiä, jonka oppilaat pikakirjoituksella yrittävät kopioida itselleen talteen. Onneksemme olimme ottaneet tietskat mukaan koska olimme menossa datailemaan nettikahvilaan luennon jälkeen. Tietokoneella olisi ehkä juuri ja juuri ehtinyt kirjoittaa kaiken, jos siis olisi saanut selvää. Toistaiseksi Gwada-aikani suurimmat epätoivon hetket sijoittuvat noihin ensimmäisiin 30 minuuttiin, jonka jälkeen luennoitsija ilmoitti pitävänsä tauon ja katosi jonnekin 40 minuutiksi. Istuimme paikoillamme Hoomoilasina ja suunnittelimme pakoa, mutta juuri silloin joku riviä taaempaa koputti olkapäätäni.

”Anteeksi, mutta ihan pakko kysyä, keitä te olette? Ollaan kaikki pohdittu sitä nyt tunti” :D Sitten kerroimme. Kerroimme myös, että luentoa oli todella hankala seurata ontuvalla ranskalla ja tiedustelimme, onko se aina tällaistä? Vastaus ei yllättänyt. Kyllä.

Luennoitsijan palattua olkapäätäni koputtanut tyttö viittasi pyytäen puheenvuoroa. Proffa kutsui hänet luokseen. Tytön palattua paikalleen proffa tarttui olemassaoloomme ja selitti kokovuosikurssille, että joukkoon oli liittynyt kaksi Erasmus -opiskelijaa Suomesta, kaukaisesta eurooppalaisesta maasta. Taisipa heittää myös vitsin siitä, että hän voisi yrittää puhua vähän hitaammin ja selkeämmin, kun olimme kuitenkin saapuneet 8000 kilometrin takaa kuuntelemaan. Luentosali raikui naurusta. Emme olleet ainoat joilla oli hankaluuksia. Lisäksi takanamme istunut ehdotti vielä, että kirjoitettuaan puhtaaksi omat muistiinpanonsa hän voisi tuoda ne meille seuraavan viikon luennolla muistitikulle. Huh! Saatamme sittenkin läpäistä. Siihen asti suhtautukaamme kyseiseen kurssiin hyvin pitkänä dictée'nä.

Nyt kolmen päivän VIIKONLOPPU! Loma on selvästi ohi.