Luontoihmeitä

Guadeloupen jylhemmät maisemat löytyvät ehdottomasti Basse Terren puolelta, jota kutsutaan myös luontosaareksi. Siellä on jokia, mäkiä, vuoristoja, vesiputouksia ja tulivuori, mutta tietysti myös rantaa, saaresta kun on kyse. Aamuvarhaisella päätimme lähteä kiertämään saarta kellon suuntaan.

Ensimmäinen pysäkki oli yrityksemme löytää luontopolku, jota oli kehuttu hotellin aulasta napatussa matkailuesitteessä. Noh, sitä ei koskaan löytynyt, sillä esitteessä ei vaivauduttu kertomaan miten sinne pääsee. Myöskään kyltitys reitin alkulähteen tienoilla ei varsinaisesti ollut kunnossa. Löytö tietysti tavallaan sekin, mitä näimme. Nimittäin talon, jolle päästääkseen oli ajettava tietä/siltaa, jonka päältä meni vesi.

Sitten päätimme turvautua tunnetumpaan vaihtoehtoon ja suuntasimme Chute de Carbetin putouksille. Niitä on kolme ja niille päästäkseen on vaellettava, toisille vähemmän ja toisille enemmän. Valitsimme kohteeksemme putouksen numero kaksi, joka on tasoltaan helpohko ja jonne oli matkaa noin kaksikymmentä minuuttia. Hinnat eivät muuten todella päätä huimanneet! (Kerrankin.) Aikuisen lippu maksoi 1,60€ ja sillä sai vaeltaa juuri niin pitkälle ja kauan kuin vain pystyi.

Bongaa liaani!! :)

Putouksen jälkeen kaasuttelimme ohi saaren eteläisen kärjen Basse Terreen, jossa kävimme syömässä. Hyvin erikoinen kokemus, sillä kaupunki oli aivan autio! Ilmeisesti ihmiset olivat vetäytyneet viettämään sunnuntai-iltapäivää joko koteihinsa tai sitten Pointe-à-Pitreen katsomaan karnevaalia. Rantabulevardi oli tyhjä mutta hieno. Postitalon seinät olivat täydet ja hienot.

Basse Terrestä matka jatkui kohti pohjoista mutkittelevia vuoristokatuja pitkin. Aika-arviomme petti hieman ja lasipohjaveneajelu jäi tällä erää välistä, mutta päivän päätteeksi suuntasimme Grande Ansen rannalle uiskentelemaan ja katsomaan auringon laskua. Se on ehdottomasti nähtävä saaren tältä rannalta, sillä esimerkiksi Le Gosierista katsottuna aurinko laskee vuorten taa eikä ole ihan niin hieno. Grande Ansen rannalta sen sijaan avautuivat näkyvät aavalle merelle, jonne tulipunaiseksi muuttuva aurinko lopulta nopeasti vajosi. Illan kruunasi muilutus, osa II.