Muilutus

Kahta päivää ennen vieraiden saapumista sain tädiltä viestin – hotels.com oli sössinyt heidän maksetun varauksensa ja kyseinen hotelli oli tietysti täynnä. Mitäs nyt tehdään? Äärimmäisessä katastrofitilanteessa talollemme voisi tietenkin tulla ainakin ensimmäiseksi yöski, sillä olemme edelleen Elisan ja Nikolaïn kanssa ainoat asukkaat. Onneksi tiukkasävyinen hotels.comiin suunnattu palaute tuotti kuitenkin tulosta ja korvaavaksi majoitusmuodoksi varmistui hulppea villa. Lukaalin hinta oli noin kolminkertainen alkuperäiseen verrattuna (hups!) ja asian möhlinyt hotels.com maksoi erotuksen! Jihuu!

Lauantaiaamuna kolmen tunnin unien jälkeen heräsin reippaana siivoamaan ja pakkaamaan. Edellisenä iltana oltiin vaihtariporukalla käyty tsekkaamassa läheinen baari, josta matka jatkui yliopiston lähelle Marinaan, täkäläisen yöelämän keskukseen. Noin kymmenen aikaan auto (sekin isompi ja hienompi kuin mitä oli tilattu) saapui pihan ja asuntoesittelyn + aamiaisen jälkeen hyppäsin reppuineni kyytiin. Nokka kohti St.Annea.

Lienee muuten huomionarvoista, että matkaseurueestamme puuttui yksi jäsen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan odotimme saarelle saapuvaksi myös Annea, tätini nykyisin Nykissä asuvaa lapsuuden ystävää, jonka luona Lontoossa olen majaillut kymmenen vuotta sitten ensimmäisellä ”omalla” ulkomaanmatkallani. Tätini järjestämänä kävin kaksi viikkoa päivisin kielikoulussa ja iltapäivisin tutustumassa Lontooseen. Siitä reissusta matkustusvimmani lienee lähtöisinkin. Mutta niin, koska New York oli joutunut valtavan lumimyrskyn kouriin, kaikki lennot oli peruttu ja Karibian reissu jäi väliin. Harmi! Olisi ollut hauska reunion meillä täällä. :) Pilven hopeareunus tässä tapauksessa tosin on se, että sain myös Annelle tarkoitetut salmiakit. Muahahaa. En ole eläissäni pitänyt käsissäni tällaista määrää mustia karkkeja.

Stoppasime St.Anneen pariksi tunniksi lähinnä katsastamaan rannan. Räpyläpyläpy, heti rantamaton leviteltyämme kiskoin mekon pois, räpylät tilalle ja suunnistin turkoosina kimmeltävään mereen. Hmm. Jos räpylöi tarpeeksi, kasvaisivatko ne kiinni juhannukseen mennessä, mitä luulette? Saalis oli kuitenkin jokseenkin laiha. Uimarannan läheisyydessä viihtyivät lähinnä värittömät keskikokoiset kalat ja pienemmät kelta-violetit kalat, mutta bongasinpa sentään 12-jäsenisen merisiilipesueen pinnan alla. Täytynee ensi kerralla suunnata snorklaamaan jonnekin hienommille spoteille. Sitten automme kiihdytti kohti St.Françoista, St.Annen kaltaista turistikaupunkia täynnä kivannäköisiä ravintoloita merinäköalalla. François'sa ehkä vesileikkeihin paremmin soveltuvia aaltoja. Sinne täytyy ehdottomasti palata!

Matkan yllätys oli Le Moule, jota meille on mainostettu parhaana paikkana surffauksen opetteluun. Luulimme sitä kyläpahaseksi, mutta eteemme avautuikin kauppakatuja, ihmisvilinää ja keskustatunnelmaa. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme jääneet hetkeksi ihmettelemään kaupungin menoa, mutta jatkoimme matkaa Morne-à-L'eau'hon. Sinne siksi, että kyseisessä kaupungissa on kuulema hieno musta-valkoinen hautausmaa. Hieno olikin.

Päivän päätteeksi yritimme kaasutella vielä kotiin ennen pimeää. Hotellialueen portilla piilouduin kaksin kerroin takapenkille kun Wolkswagen allamme liukui respan ohi. Iltapalaksi taiteilin meille rommipaukut paikalliseen tyyliin, iltauinnille en kuitenkaan enää jaksanut. Sängykseni sain patjan, joka muuten toimi terassidivaanin päällisenä. Siihen sitten omat lakanat ja unta palloon. Seuraavana päivänä selättäisimme Basse Terren luontoihmeet.