Kaasuu, kaasuu!

Sunnuntaina otimme suunnan kohti Basse Terreä ja Rastabeachiä, jota perjantaisella ranskan tunnilla oli kehuttu. Mukaan oli lähdössä muutama muukin maitovalas.

Yhteenvetona päivän kommellukset:

• huonoilla ohjeilla ei pääse perille
• hullut aallot
• hetken tsunamikauhu => äidin viimeinen ohje ennen lähtöä: ”seuraa eläimiä”
• pesukonelinkous rantahietikossa kun aalto kävi päälle. Muistona ruhjeet vasemmassa pakarassa
• yksi mereen hukkunut piilolinssi
• ilman ruokaa jääminen, kun ravintolat viettivät siestaa
• illalla yhden saksalaisen läksiäiset niiden talolle. Auton jakaminen olisi muuten helppoa, jos kaikilla olisi samanlainen kouluaikataulu, ajokortti ja samanlaiset intressit aina samaan aikaan. En ehkä ihan tajunnut tätä. Nyt kun vain kaksi kolmesta voi ajaa ja allekirjoittaneen biletyshalut olivat ainakin lauantaina hieman vähäisemmät kuin nuorempien, tajusin, mihin yhteinen autoilu velvoittakaan..
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Sunnuntaina päätimme puolestaan kaasutella itään kohti St.Annen biitsejä, sillä niiden on sanottu olevan Grande Terren puolelle parhaimmasta päästä. Kerrassaan kelvolliset olivatkin. Lähes privaatin rastabiitsin jälkeen St.Anne oli kuitenkin kansoitetumpi. Myös matka taittui mukavasti yhden iPhonen, Spotifyn ja kannettavan boomboxin ansiosta. Eihän me autoradiolla mitään ois tehtykään!