Improvisointia

Hopsan. Keskiviikkona aamuvarhaisella oli tarkoitus hypätä lauttaan ja poistua maasta Dominican puolellle, mutta kappas, niin sitä elämä yllättää valveutuneetkin matkailijat. Lippuluukulla myytiin eioota, koska Dominican karnevaalit olivat samaan aikaan kuin Gwadalla (Guadeloupe kreolin kielellä). Siinä sitten seisoimme terminaalissa tavaroinemme ja pohdimme seuraavaa siirtoa. Jotenkin siinä sitten tuli mieleen, että meidän talollahan on vapaita huoneita..

Suunnitelman muutosten ansiosta tädit joutuivatkin katsomaan hyvin läheltä vaihto-opiskelijaelämäämme muuttaessaan luoksemme neljäksi yöksi. Jonkinlaista upgreidausta oli kuitenkin luvassa, sillä suosittelin heille huonetta numero 12, Nouméa. Siinä on nimittäin oma vessa ja kylpyamme, parhaat näkymät ja oma uloskäynti terassille. Lisävuodekin järjestyi näpsäkästi eikä hinta päätä huimannut. Lisäksi tätsät ihastuivat lähileipomooni ja rankkasivat lähirantani omaksi suosikikseen kaikista jo näkemistään rannoista. Ja niitä ei muuten ollut ihan vähän.

Loppuloman ohjelma muotoutui aika lailla improvisoimalla ja vaati pieniä järjestelyjä, sillä tätien hienompi vuokra-auto oli luonnollisesti palautettu jo tiistaina. Allekirjoittanutkin joutui loman päätyttyä (kerroinko jo, että ma-ke olivat karnevaalilomapäiviä?) torstaina koulun penkille aiemmista lintsaussuunnitelmista huolimatta.. Itsenäinen rantalomailu sujui tädeiltä kuitenkin kuin luonnostaan. Jotain oheisohjelmaa kehitimme siitä huolimatta. Torstaina hurauttelimme iltahämärissä ainoaan tietämäämme kauppakeskukseen tutkimaan tarjontaa ja perjantaina puolestaan St. Françoisiin lounaalle ja rannalle. 

Kun Elisa ja Nikolaï lauantaina suuntasivat Basse Terreen vesiputouksille lähdimme kolmisin tutkimaan white trashilla Grande Terren niitä osia, jotka viime kerralla jäivät välistä. Kierrokseemme mahtuivat Le Moule, Anse Bertrand, kieleke, jolta huikeat näkyvät pystysuorille kallioille, laguuniuimaranta, Petit Canalin orjaportaat ja vahingossa toinen kauppakeskus. Hups. Ja vaikka uni illalla painoi silmää, tädit usuttivat nuorison vielä iltarientoihin. Koska suurin osa porukasta oli kuitenkin monen tunnin patikoimisen jälkeen melko naatteja, etkot jäivät illan päätapahtumaksi.

Lauantai oli muuten tähänastisen reissun ehkä epäonnisin päivä, sillä a) matkalle Le Mouleen saimme havaita, että autoomme sataa sisälle, vaikka kyse ei ole avomallista b) eksyimme pariin kertaan, sillä kyltitykset voivat johtaa harhaa c) kädestäni pöllittiin kaksikymppinen kun olin maksamassa leipomo-ostoksia d) täytetyssä patongissa oli väärä täyte. Mutta, mutta: a) ilmeisesti myös auton pohjassa on reikä sillä vesilammikkoa ei löytynyt b) löysimme kuitenkin perille c) se oli vain kaksikymppinen. Ei viisikymppinen. Ei lompakko. Ei puhelin. (kiukuttaa silti) d) nainen sanoi ettei tonnikalapatonkeja ole mutta toisen kinkku-juuston sijaan saimme kuitenkin tonnikalan.Toisaalta, perjantaina tapahtui ensimmäinen kunnollinen leguaanikohtaaminen!! Ilme kertoo kaiken. Minua oli juuri kehotettu katsomaan taakseni ja kun käännyin takaisin, kamera räpsähti. Siihen se oli hiippailut kaikessa rauhassa ihmettelemään menoa rannalla. Otus ei ollut kameroista eikä ympäröivistä ihmisistä juuri millänsäkään, mutta kiipesi lopulta kuitenkin puuhun omaan rauhaansa. Huu! Että semmosta täällä.

Ilon kautta.