Idän ihmeet

Koko kiertoajelumme hienoimmat jutut löytyivät ehkä idästä. Karibian karttaa tutkineille British Virgin Islands ja US Virgin Islands ovat tuttua kamaa, mutta espanjalaisista neitsytsaarista kuulin ensi kerran Felixiltä. Kyselin seutuja ristiin rastiin kolunneelta pojalta, mihin mennä, jos aikaa on sen verran kuin minulla käytettävissäni on? Välitön vastakysymys oli: ”Is money an issue?” (Onko budjettirajoitteita?) No, toistaiseksi on aina ollut. Lopulta herra kehotti tutustumaan Culebraan ja Viequesiin.

Päätimme tehdä päiväretken Culebralle ja leiriydyimmekin edeltävänä iltana Fajardon kaupunkiin aikaista aamuherätystä ajatellen. Iltamme kuluksi kävimme tsekkaamassa lauttaterminaalin sijainnin, syömässä paikallista herkkua eli Pinchot (grillattu kanavarras kastikkeella. Pakko muuten kertoa myös, että löimme vetoa Pinchojen oikeinkirjoituksesta sillä panoksella, että häviäjä tarjoaa Piňä Coladat. Voitin!) ja tutustumassa kaupungin aktiviteettitarjontaan. Rannan tuntumassa oli kymmenittäin kanootteja ja pelastusliiveihin pukeutuneita ihmisiä, joille selitykseksi löytyi Bio Bay. Ihmiset olivat lähdössä oppaan johdolla kanoksimaan mangroven läpi lahdelle, jonka pohjassa elää kiiltäviä olioita (bioilluminent). Olin myyty ja buukkasin itselleni kanoksinnan puoli yhdeksäksi illalla. Elisa jäi rannalle ruikuttamaan. H-hekten koittaessa minut paritettiin amerikkalaisen Miken kanssa (Washington DC), joka oli tullut kahden kaverinsa kanssa Puerto Ricoon toisten kavereiden häihin. PR vaikuttaisikin olevan suosittu destination wedding -kohde amerikkalaisille, sillä olimme kohdanneet matkamme aikana jo useamman häävieraan. Oli hauskaa, että vaikka emme tunteneet toisiamme lainkaan, olimme huipputiimi! Siinä missä muut parit päätyivät päätä pahkaa päin mangrovea, me navigoimme sujuvasti vain lyhtyjen valossa pimeässä mangrovessa. Puolentoista kilometrin matkan jälkeen lahdelle saavuttuamme kanootit kerättiin yhteen ja seurasi luento kiiltävistä olioista. Jotkut kimalsivat pohjassa ihan muuten vaan, toiset aktivoituivat liikkeestä. Niinpä kun kättään pyöritteli vedenpinnassa, vesi ja käsi alkoivat kimmeltää! Sattuneesta syystä retkestä ei ole yhtään valokuvaa, mutta jotain vihiä voi saada täältä.

Aamulla heräsimme kuudelta. Koska lauttalippuja ei voi varata etukäteen (mikä on tylsää..) pitää niitä mennä jonottamaan varhain aamulla. Olimme jonossa 06:45, kun lipunmyynti alkoi seitsemältä. Kahden tunnin ja kahdenkymmenen minuutin päästä meillä oli liput kädessämme, emmekä olleet edes päässeet haluamaamme kello yhdeksän lauttaan. Huh huh, miten huonosti organisoitua taas. Onneksi liput olivat sentään käsittämättömän halvat (4,5£ eli alle neljä euroa). Siinä jonottaessamme söimme aamupalan, kävimme etsimässä autolle paremman parkkipaikan ja pakkaamassa päiväreppumme vuorotellen. Ennen laivan lähtöä menimme ottamaan aurinkoa rantaan tappaaksemme aikaan. Evääksi ostimme autosta käsin myytäviä donitseja. HULLUN hyviä! Aivan kuin kotitekoiset vappumunkit konsanaan. Njam. Ja koska vain 75 sentillä sai kolme munkkia, sorruimme ostamaan niitä vielä toisen pussillisen laivaan. Hups.

Lauttamatkalla ajauduimme sadepilveen ja jouduin kiskomaan sinisen LIAT -sadeviittani päälleni. Ehdimme siinä jo manailla kohtaloamme, sillä sää ”mantereella” oli aamulla näyttänyt ihan täydelliseltä. Perille päästyämme ripsi hieman, mutta otimme silti bussin (3£ !!!) Flamenco -biitsille. Ehkä missään muualla en olisi lähtenyt rannalle siinä säässä. Onni onnettomuudessa: perillä leiriydyimme ravintolan pienen bambukatoksen alle, Elisa kävi tiskillä täyttämässä vedonlyönnin häviäjän velvoitteensa ja kaivoimme esiin yatzin ja kaiuttimen. Kuluuhan se päivä näinkin. Onneksi sää kuitenkin selkeni ja uskaltauduimme rantsuun. Ja whiuuuu minkä väristä vettä! Polskuttelimme onnellisina siihen saakka, kunnes oli aika lähteä kotiin – ensin bussilla, sitten lautalla ja lopulta autolla San Juaniin. Saarella olisi ollut muutakin nähtävää, mutta tällä erää se jäi näkemättä.

Veneparkki, haa.

Munkkipossut kiiltää rasvasta!

Karibialainen drinksulista. ;)