Viuh, lensin
takaisin Guadeloupelle 30.5. Elisa oli kentällä vastassa (kyllä,
tulimme eri päivinä, koska ostimme halpisliput ja emme mahtuneet
samalle lennolle takaisin) ja kurvailimme siitä Annikan ja Petran
luo, jotka ystävällisesti tarjosivat taas kodittomille
väliaikaismajoitusta. Elisan kohdalla tämä tarkoitti sänkypaikkaa
lauantaihin asti, jolloin neidolla oli lippu St.Martinille. Itse olin
lykännyt päätöksentekoa tenttitulosten varjolla.
Niin,
tentit. Viimeinen tenttimme (ranskan suullinen) oli toukokuun
puolessa välissä, mutta muut oli suoritettu jo huhtikuun puolella.
Tulosten piti tulla viimeistään 21.5. eli sinä päivänä kun
lähdimme Puerto Ricoon, uusinnat olisivat kesäkuun alussa. Olimme
käyneet koululla pariin otteeseen tiedustelemassa tilannetta ja
jättäneet yhteystietomme, johon eräs kanslisti-ihminen lupasi
lähettää tulokset. Sähköpostia ei ikinä kuulunut. Ricon jälkeen
Elisa kävi koululla. Tulos: ei vieläkään tuloksia. Sähköpostia
luvattiin kyllä lähettää. Myöskään uusintatenttien
päivämääärät eivät olleet vielä selvillä. A-m-a-z-i-n-g.
Oman elämän (matka)suunnittelu guadeloupelaisessa
yliopistojärjestelmässä on siis täysin mahdotonta.
Hienoista
etukäteispanikointia on aiheuttanut myös se, saammeko ikinä täältä
niitä papereita, jotka meidät on velvoitettu toimittamaan Turkuun
yliopistolle heti palattuamme. Elisa oli palattuaan käynyt
tiedustelemassa asiaa paikalliselta kv-koordinaattorilta: hän
ei tiennyt juuri mistään mitään, yllätys. Menin päivää myöhemmin
pyytämään hänen allekirjoitustaan paperiin, joka vahvistaa
vaihtoni mitan, eli opiskeluajan. Kiintoisaa kyllä, koordinaattori
kieltäytyi laittamasta paperiin nettisivuilla olevan
lukuvuosikalenterin mukaisia päivämääriä, vaan halusi siihen
lentolippujeni päivämäärät. Anteeksi mitä?! ”Oui oui, katsos
tämä määräytyy sinun läsnäolosi mukaan”. Nauran sisäisesti.
Läsnäoloni yliopistolla? (En ole opiskellut enää kuukauteen.)
Läsnäoloni Guadeloupella? (Vietin juuri 10 päivää Puerto
Ricossa.) Läsnäoloni Karibialla? Et ole tosissasi. Vaihtoni pituus
määräytyykin siis sen mukaan, miten kauan reissaan opintojeni jo
päätyttyä? Kiehtovaa ranskalaista ajattelua. Lisäksi tyyppi ei
suostunut kirjoittamaan paperiin 5.7. (paluulentoni) vaan sanoi
voivansa kirjoittaa vain viikon eteenpäin. Saattaisin kuulemma
kadota ennen aikojani. Toisaalta hän ei vaivautunut tarkistamaan
mistään saapumisajankohtaani. Huijasin viikolla, koska olin
vakuuttunut, ettei yliopistolla ole ketään enää töissä
heinäkuussa kun palaan hakemaan nimikirjoitusta. Kuulema on. Täällä
näyttää olevan myös mahdotonta hoitaa asioitaan ajoissa kuntoon.
Olin
odottanut tuloksia, sillä uumoilin joutuvani ehkä uusimaan yhden
tentin. Halusin kuitenkin myös saarihyppelemään. Kaunis ajatukseni
”hyvästä opiskelijuudesta” alkoi kääntyä laissez fairen
puolelle, kun laitoksen dekaanikaan ei voinut auttaa. Viimeinen asia
jota halusin, oli kökkiä loppuaika Guadeloupella odottamassa
tuloksia, jotka eivät ehkä tulisi / olisivat positiivia (kaikki
läpi). Bye bye suuret suunnitelmat. Perjantaiaamuna päivää ennen
Elisan lentoa A & P:n kämppis kysyi multa, että koska lennän
eteenpäin. Elisa nauroi ääneen kun vastasin, etten oikein tiedä.
Ehkä huomenna, tai sitten maanantaina tai tiistaina. Myös kämppis
nauroi. Minä mietin vieläkin, mitä tehdä.
Alkuillasta
päätin unohtaa sen mitä pitäisi tehdä ja tein niin kuin halusin
tehdä. Navigoin Air Caraïbesin
nettisivuille ja yritin buukata lennon seuraaavalle aamulla. En
pystynyt enää niin myöhään. Bugger. Optimistisesti pakkasin
kuitenkin illan ja yön pikkutuntien kuluessa rinkkani valmiiksi
läntöön – suunnitelma oli lähteä lentokentälle aamulla ja
yrittää ostaa lippu tiskiltä. Ihan vain jo siitä ilosta, etten
koskaan ollut tehnyt niin! Happy went lucky. Rinkka selässä ja
lippu kädessä palasin lähtöaulaan aamukahvia siemailen Elisan
seuraan ja ehdotin siirtymistä check in -jonoon. Kohti seikkailua!
Ps.
Jossain naistenlehdessä oli joskus hassu testi, jolla saattoi
”mitata” sitä, ”kuinka spontaani luonne olet”. Yksi
kysymyksistä oli: ”Oletko ikinä matkustanut yli sataa kilometriä
ilman, että tiesit sitä edellisenä päivänä?”. En ois saanut
rastia ruutuun. Kerran oon tosin työkeikan tehnyt sillain, mutta
ehkä sitä ei lasketa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti