L'appartement d'outre mer: St.Barthelemy

St.Martin on siinä mielessä näppärä saari, että sieltä käsin pääsee lautalla kolmelle muulle saarelle (St.Barthelemy, Anguilla ja Saba). Lisäksi Princess Julianan kenttä on yksi Karibian vilkkaimmista ja toimii eräänlaisena aluellisena hubina, josta pääsee myös lentäen kohtuuhinnalla melkein mihin vaan. Siksipä buukkasinkin itselleni menopaluun Guadeloupelta ajatuksenani, että se olisi todennäköisesti edullisempi ratkaisu kuin lentää ja palata eri kohteista. Saarelta käsin pääsisi viime hetken lähdöillä tarvittaessa lentämään vielä jonnekin muuallekin huokeaan hintaan.

Ensimmäiseksi kohteeksemme valitsimme St.Barthelemyn. Olemme kutsuneet ”St.Barthsia” Ruotsisaareksi, sillä saari on ollut Ruotsin (!!!) kolonialismin kohteena melkein sata vuotta (1784 – 1878). Ruotsin vallan aikana saarella on harjoitettu myös orjuutta, hmm..? Nykyään saari on kuitenkin ranskalainen, vaikka pääkaupungin nimi onkin edelleen Gustavia ja kaikki kadunnimet ovat (myös) ruotsiksi.

Turistisesongin ulkopuolelle lautta kulkee kolmesti viikossa, me lähdimme matkaan torstaina. Vaikka matkaa kestää vain 45 minuuttia pikkuveneellä, se on melko tyyristä hupia – menopaluu 60$ plus verot 15$. Siis melkein 60€ päiväretkestä ja paluusta eri päivänä saisi pulittaa vielä enemmän. En ymmärrä. Ehkä se johtuu siitä, että kyseisellä saarella on useiden jet set -piireissä liihottelevien vapaa-ajan asumuksia ja meininki on muutenkin vähän överi. Haluavat pitää rahvaan pois tieltä?

Aamukahdeksalta huuhtelimme kurkustamme alas matkapahoinvointipillerit, sillä kyseinen väli tunnetaan kohtuullisen pomppuisena kyytinä. Ostin kyseiset napit Suomesta jo ennen lähtöä, kun yritin varautua kaikkeen. Hätävarjelun liiottelua, sanon minä jälkikäteen. Eihän se tuntunut juuri missään. Hyvä kuitenkin, että tuli syötyä. Vähemmän kannettavaa kotiinpäin. ;) Saimme matkaseuraa samassa hostellissa majoittuneesta, alueelta kotoisin olevalta, mutta nykyään New Yorkissa asustavasta Louisista (poika). Tyyppi on tavallaan ihan hauskaa, mutta toisaalta myös hyvin kuluttavaa seuraa toisinaan – hän on nimittäin ehkä maailman puheliain ihminen. Hän ei pidä puhuessaan mitään taukoja, toisen ihmisen on hankala sanoa väliin yhtään mitään ja lukemattomat aasinsillat kuljettavat jutun ties mihin alkuperäisestä puheenparresta. Eräänä toisena päivänä oli vaan pakko joskus päälle puhuen sanoa, että ”nyt on niin kuuma, pakko mennä uimaan”. Sitten kelluin meressä korvat pinnan alla ja latauduin hiljaisuudesta ja kalojen pulinasta..

Louis, joka on ollut St.Barthissa aiemminkin johdatti meidät aamupalalle crêpes -ravintolaan, minkä jälkeen marssimme autovuokraamoon. Taksilla liikkuminen olisi kallista, kävellen pääsisi vain yhdelle rannalle, mutta toisaalta ei haluaisi, että koko päivä menee autossa istumiseksi, vaikka haluaisikin nähdä saarta vähän eri puolilta. Noin ensimmäisten kahden tunnin jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että olisi pitänyt olla yön yli, sillä viidessä tunnissa ei ehdi ”mitään”. Loppujen lopuksi ajelimme saarta ympäri ehkä hieman liikaa, sillä uskomattoman väristen vesien äärellä olisi voinut löhöillä hetken jos toisenkin lisää. Kokonaisuudessan St.Barths muistutti mielestämme hyvin paljon Guadeloupen Les Saintes'ia, mutta lisähöysteeksi tuli kylämeininkiä, luksusputiikkeja ja Ruotsin lippuja. Halvemmalla pääsee Saintes'ille, mutta ehdottomasti upeammat rannat on St.Barthelemylla.