Atlantin yli

Itäisin piste, missä olen ikinä ollut taitaa olla Vietnamin Hanoi. Maailmani läntisin kolkka saavutettiin tänään: Pointe-à-Pitre. Se vaati muun muassa 8h 5min lentämistä sekä mielensä pahoittamista ihmisten puuttellisista matkustustiadoista.

Ensinnäkin. Ihan nätisti ranskaksi pyysin check innissä, että voisiko setä antaa mulle ikkunapaikan. Selitystä en ymmärtänyt mutta pääasia tuli selväksi, meni jo. No, onneksi pääsin sentään koneen reunapaikoille enkä siihen keskikonsoliin. Vieruskaverini molemmilla puolilla olivat ihan kelvollisia, mutta mielestäni kyllä ikkunapaikan saavat ihmiset tulisi velvoittaa katselemaan ikkunasta ulos aina kun siellä tapahtuu mitään vähänkään mielenkiintoista. Erityisen kiellettyä pitäisi olla sen luukun vetäminen kiinni. Nytkin jäi hieno auringon lasku kuvaamatta.

Matkatavaroiden nouto on toinen ikuinen murheen kryyni. Onko ihan oikeasti PAKKO tunkea sen liukuhihnan viereen ja änkeä siihen vielä se puoliso ja kärrykin? Kun se sujuis todella paljon kätevämmin jos ihmiset tarkkailisivat sitä hihnaa kolmen metrkin päästä ja siirtyisivät hihnan viereen vasta sitten kun oma laukku on tulossa holleille. Mutta ei, se ei onnistu koskaan, missään. Pistää miettimään oonko mä vaan poikkeuksellisen älykäs matkalaukun noutaja?

Mutta onneks mulla on keinoni harmittaa takas. Erityisruokavalioihmisenä saan nimittäin ruoat lennolla aina ekana. Tämän päivän jumbojetissä söin varmaan tuntia ennen mun vieruskavereita, muahahaa. Vaikka on se ehkä vähän noloa. Tosin kivaa silloin jos on nälkä.

Viimeinen bonari oli tietysti se, että se ihminen, jonka piti hakea mut kentältä, oli vähän niinkuin unohtanut että mä tuun tänään. Että tervetuloa vaan. Ensin pyörin siellä kentällä hädissäni etsien jotakuta, jonka lapussa lukis mun nimi. Ei löytynyt. Sitten aloin penkoa omaisuuttani ja etsiä sitä pientä lappua, johon olin kirjoittanut ohjeet siitä mitä suuntanumeroita pitää näpytellä kun soittaa Guadeloupelaiseen numeroon. No ei löytynyt sitäkään. Olen aika varma, että se on Hyvinkäällä mun tietokoneen vieressä vaaleanpunaiselle post it -lapulle tekstattuna. Lopulta vaan pokkana soitin siihen numeroon lisäämättä mitään ja kappas, sehän toimikin ihan sillain vaan! 25 minuutin päästä kyyti saapui.

Ja nyt se alkaa!