Guadeloupelainen lounas

Herään joka aamu reippaana seitsemältä. En siis kellon soittoon tai siksi, että haluaisin. Käänteinen jet lag? Miten se meneekin niin, että silloin kun on muutenkin pelkkää aikaa ja voisi hyvin nukkua pidempään, käy näin.

Ei sillä, ensimmäiset päiväni ovat olleet ihan tapahtumarikkaita. Parina päivänä olen käynyt rannalla, mutta houkutuksesta huolimatta olen yrittänyt säästää ihoani ja olla vain pari tuntia kerrallaan näin aluksi. Toisinaan olen kävellyt leipomoon ostamaan aamupalaa. Olen jo lukenut molemmat mukaani ottamat kirjat. Se vei kahdeksan päivää, vaikka yritin säästellä niitä. (Tuokaa kirjoja!) Ensimmäinen oli suomeksi, toinen englanniksi. Kirjakaupan tarjonta oli täysin ranskankielistä. No, se kirja tulee kestämään. ;) Muusta ohjelmasta on huolehtinut lähinnä Marie-Ena.

Lauantaina kävimme lounaalla hänen ystävänsä luona. Kokemus sinänsä. Edellisenä päivänä hän oli sanonut minulle, että lähdetään kahdeltatoista. Puolelta päivin olin yksin kotona eikä hänestä kuulunut mitään. Klo 12:45 soi puhelin: ”me tullaan hakemaan sut”. Kymmenen minuutin päästä auto oli pihassa. Kun pääsimme Petit Bourgiin, ruoka ei tietenkään ollut valmista. Rommi sen sijaan kannettiin pöytään heti. Hätääntyneenä siitä, että vieraat olivat nälkäisiä, isäntä lähti ostamaan kaupasta pähkinöitä ja muita naksuja alkupalaksi. Emäntäkin oli kaupassa ja joku niiden kaveri rassasi autoa pihalla. Kaivoin kirjan esiin. Isäntä taisi käydä vielä jossain muuallakin haettuaan ensin ne naksut. No, ehkä noin kolmelta lopulta saimme ruokaa: kanaa, pekoni-riisiä ja patonkia. Ruokailun jälkeen pelasin Marie-Enan pojan, yhdeksän vuotiaan Warrenin kanssa marmorikuulilla. Miten retroa! Illalla kotona puolestaan testasimme kaikki minun mukanani tuomani pelit. Suosikiksi osoittautui ”Heitä sikaa”. Ehkä siksi, että sen säännöt oli helpoin selittää ontuvalla ranskalla.

Sunnuntaina käytiin katsomassa karnevaalia. Tammi-helmikuussa täällä siis juhlitaan raivokkaasti jotain, ei ehkä laskiasta, mutta kuitenkin. Juhlakauden huipennus on 11.-13.2. mutta sitä ennen pienempiä karnevaaleja järjestetään sunnuntaisin aina eri kaupungissa. Nyt vuorossa oli siis tämän meidän kaupungin, Gosierin karnevaali eli Gozieval. Itse kulkue ei tosin tainnut olla se pääasia, vaan se, että ihmiset kerääntyivät kadulle pimenevän taivaan alle hengaamaan toistensa kanssa.Vähän niinkuin vappu?

Myös lempinimetön elämäni näyttää tulleen päätökseen täällä ollessani. Ensimmäisten päivien aikana minut on jo ehditty ristiä Tutuksi ja Natalieksi. Näillä(kin) mennään!