Sen saat mistä luovut?

Siirtymä Orlyyn oli huomattavasti helpompi kuin sunnuntainen sekoiluni CDG:lta Gif-sur-Yvetteen. Sainpa vielä odottamattoman autokyydinkin juna-asemalle, mutta sitten taas sattui ja tapahtui. Buhuu, itken vieläkin ystävältäni Sinalta kauan sitten lahjaksi saatuja kynsisaksia, jotka jäivät Orlyn lentokentän turvatarkastuksen haaviin. Selitys: Euroopan sisäisillä lennoilla voi olla mukana sakset, joiden terä on maksimissaan 6cm pitkä. Kaukolennoilla ei voi. En tiennyt. Olisin ihan hyvin voinut laittaa ne ruumaan menevään matkalaukkuun, jos olisin tajunnut pelata varman päälle. Voihan pökäle. Harmittaa ihan oikeesti, ne oli maailman parhaat kynsisakset! Fiskarsit häviää niille mennen tullen.

Toinen itku meinasi tulla kun jouduin hylkäämään takkini. Se huono puoli Pariisin stopissa oli, että se loi tarpeen talvitamineille. Viime tammikuun Varsovan keikasta jotain oppineena varustauduin Pariisin sääoloihin hyvin, mutta talvikamojen roudaaminen trooppiselle saarelle olisi lähennellyt tyhmyyttä. Potentiaaliset vaihtoehdot olivat lähinnä 1) jättää talvikamat Mattille ja hakea ne takaisin heinäkuussa 2) ottaa ne saarelle mukaan ja lähettää ne takaisin Suomeen piakkoin saarelle saapuvan varakummitätini matkalaukussa 3) ottaa päälleen mahdollisimman huonokuntoiset vaatteet, jotka voisi hylätä Pariisista lähtiessä. Tai ostaa UFFista parilla eurolla toppatakki, joka kokisi saman kohtalon. Päädyin kolmanteen vaihtoehtoon ja omaan vaatevarastoon. Nyyh.

Farkuista luopumisen tuska ei ole ollut ylitsevuotava, sillä vaikka ne aikanaan olivat lempifarkkuni (ja siksi niin sinnikkäästi korjaamalla koossa pidetyt), myönnän niiden olleen hajoamispisteessä. Niistä tuskin on iloa sillekään, joka ne Pointe-à-Pitren lentokentän vessasta löysi. Eikä vähiten sääolojen takia. Mutta vanhan mustan villakangastakin hylkääminen sattui. Niin, Suomessa en varmaan olisi sitä enää käyttänyt, mutta silti. Äiti ompeli siihen viimeisenä iltana ennen lähtöä vielä pari nappiakin irronneiden tilalle, mutta sinne se jäi, Orlyn portin 40A viereisen free wifi -tilan tuolille yksin. Kävin kurkkimassa vielä ennen koneeseen nousua oliko joku jo poiminut sen talteen. Ei ollut, mutta oli nostanut pöydälle kauniisti esille. Snif. Toivottavasti se löytää hyvän kodin.

Elämäni matkalaukuissa. Näyttää vähältä, mutta painaa 30kg.