Ensimmäisen perjantain
missio oli selviytyä tapaamiseen sovittuna aikana. Puitteet olivat
seuraavanlaiset: matkaa yliopistolle 6km, tapaaminen klo 9:00, lähtö
klo 7:30(?). Bussiaikatauluja ei kuulema ole, bussipysäkkejä ei
kuulema ole. Ohjeet saatu edellisenä iltana rommin maistelun
lomassa. Jännittävää.
Kyllä. Minustakin
kuulosti alkuun epäilyttävältä, että kuuden kilometrin matkaan
menisi puolitoista tuntia julkisilla, vaikka selitys
liikenneruuhkista sinänsä olikin ihan uskottava. Tavoilleni
uskollisena lähdin matkaan myöhässä (07:47) ja olin ison tien
varressa klo 8:00. Yllätyksekseni löysin kuin löysinkin
bussipysäkin. Intensiivistä odottelua kesti onnekseni vain noin
5minuuttia, ennen kuin sopivan näköinen kulkuneuvo ilmestyi
näköpiiriini. En ehtinyt viittoilla bussia pysähtymään, koska se
poistui ”rampille” tien toiselle puolelle. Sen sijaan kuski
viittoili minulle, että tule tänne. Siinä sitten loikin tien yli
ja hyppäsin kyytiin. Lysti kustansi 1,60€.
Kadut täällä on aika kapeita, mistä johtuen matkan hienoin
hetki oli bussin ja roska-auton kohtaaminen. En todella tajua miten
ne onnistuu mutkittelemaan kolhimatta toisiaan.
Onnistuin jäämään
pois oikealla pysäkillä (klo 8:30) ja suunnistin kampukselle.
Mitään ohjeita en tietenkään ollut saanut, että missä päin
aluetta etsimäni byroo sijaitsisi, mutta kuin tsäkällä kävelin
melkein suoraan oikeaan paikkaan. Ehdinpä siinä lukea hyvän aikaa
vielä kirjaakin ennen tapaamista.
Tänne on kuulema tulossa
15 vaihto-oppilasta kevätlukukaudeksi, joista kolme ehdin jo tavata.
Ovat Kanadasta, tietysti ranskankieliseltä alueelta. Kivaa olla se
yks ainoa joka ei tajua mitään. Monsieur Allard selitteli yleisesti
kaikkea, kierrätti sitten ympäri kampusta ja johdatti meidät
lopulta omiin tiedekuntiin. Koska ne kolme olivat jotain
urheiluopiskelijoita jouduin eri paikkaan. Tapasin hirveän monta
ihmistä dekaanista lähtien, sain hirveän pinon papereita ja ihan
hirveän monta kertaa en tajunnut lainkaan mistä puhutaan. Että
tältä pohjalta. Nyt pitäisi sitten valita, että mitä meinaa
opiskella.
Rankan aamupäivän
jälkeen (3h) suuntasin jalan kohti Pointe-à-Pitren keskustaa, jonne
oikaisin mukavasti jonkun slummin läpi. Kiertelin ympäriinsä,
ostin sämpylän ja kirjan, kävin urheilukaupassa. Aika värikästä
on. Huomattavasti myös turistimpaa kuin Gosier / Dampierren
alueella. Paluumatkalla onnistuin kirjakaupan naisen ohjeilla
löytämään bussiaseman ja päädyin vieläpä oikeaan bussiinkin.
Tämähän alkaa sujua!
Illalla mut vietiin
markkinoille. Siellä maisteltiin mm. paikkallisia dumplingeja ja
mandariineja, tsekattiin uimaranta ja kuunneltiin karibialaista
rummutusta. Se liittyi lähestyvään laskiaiskarnevaaliin, joka on
täällä päin suuri juttu ja jota varten saa koulustakin kolme
päivää lomaa! Marie-Ena tuntuu olevan liikuttavan huolissaan
siitä, että mulla on aktiviteetteja, etten joudu yksin istumaan
talossa. No ei pelkoa, varsinaisesti. Toissa päivänä se epäili,
että tylsistyn kuoliaaksi kun ei nettikään vielä toimi. Muahahaa.
Absurdia kyllä, netin toimivuus oli ilmeisesti koko ajan kiinni
siitä, että M-E ei ”osannut” kytkeä sitä boksia paikalleen.
Näppäränä tyttönä tein sen kymmenessä minuutissa (kertooko se
sittenkin piilevästä internetin kaipuustani?), mutta sitten
paljastui, että lisäksi olikin vielä joku pieni maksuhäikkä. No,
joka tapauksessa siinä syy miksi blogi on ollut päivittämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti