Suomesta käsin
Guadeloupelle ei pääse suoralla lennolla, vaan se vaatii yhden
lentokoneen ja yhden lentokentän vaihdon. Näppäriten tämä käy
Pariisissa. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että stoppaisin
kaupungiin hieman pidemmäksi aikaa. Koska kosmopoliitti ystäväni
Matt asuu tätä nykyä Pariisissa, päätin käyttää tilaisuuden
hyväkseni ja tuppauduin yökylään. Samalla tuli vaihdettua
kuulumiset ja kierreltyä ympäriinsä jonkun melkein paikallisen
kanssa. Toisinaan tunsin oloni jopa niin kotoisaksi, että puhuin Mattille
epähuomiossa muina naisina suomea. :D Visiitilläni oli toki myös
pedagoginen piilomerkitys. Hassua kyllä, en ole oleillut
ranskankielisessä maassa sitten sen jälkeen, kun olen alkanut
opiskella ranskaa. Ajattelin, että kolmen päivän kielikylpy
saattaisi helpottaa siirtymääni saarelle, jossa ranskaa kaiken
lisäksi väännetään vekkulilla (lue: täysin käsittämättömällä)
murteella.
Lupasin selviytyä Mattin
kämpille itsekseni, sillä onhan tässä elämässäni nyt sentään
muutamissa suurkaupungeissa onnistuttu navigoimaan kohtuullisen
onnistuneesti. Dream on. Luonnollisesti juuri se junalinja (RER B =
”errööerbe”), jolla Charles de Gaullelta olisi yhdellä
vaihdolla selvitty oikeaan paikkaan, oli huoltokatkossa kyseisenä
sunnuntaina. Korvaavaksi kulkumuodoksi oli järjestetty bussi, joka
vei sen verran väärään paikkaan, että Chatelet'n valtavalle
asemalle päästäkseen oli mentävä muutama pysäkin väli
metrolla. Ikäväkseni pariisilaisilla metroasemilla ei juurikaan ole
kuultu hisseistä, joten matkalaukkujeni (22,6kg + 10kg) roudailu
kävi päivän kuntosaliharjoituksesta. Seikkailuni todisti jälleen
kerran sen, että pyörillä kulkevat matkalaukut ovat NIIN
epäkäytännöllisiä!! Reput rulez. No, joka tapauksessa ystävä
löytyi ja elämä hymyili.
Pakko muuten kertoa
tuosta bussimatkasta vielä sen verran, että kesken matkan
käännyimme jollekin sivukadulla suorittamaan kuskin vaihdon.
Suomalaisesta tyylistä poiketen ”uuden” kuskin astuessa sisään
uusi ja ”vanha” kuljettaja kättelivät ja vaihtoivat kuulumiset,
mutta sen jälkeen matkustajat(!) toivottivat kovat ääneen vanhalle
kuskille mukavat päivän jatkot ja toivottivat uudelle kuskille
hyvää päivää. Kuski luonnollisesti nyökkäsi tervehtien
matkustajia ennen kuin sujahti omalle paikalleen ratin taakse. Näin
Ranskassa. Ja tiesittekö muuten, että Ranskassa on enemmän eri
omenalajikkeita kuin juustoja? En minäkään. Lisäksi Pariisissa on
astunut voimaan laki, jonka mukaan leipomoyrittäjä (boulangerie) ei
voi pitää lomaa, ellei pysty takaamaan, että korvaava leipomo
löytyy maksimissaan 200 metrin päästä.
Pariisituristeilua
suoritettiin sekä yksin että pareittain. Olen käynyt reililläni
Pariisissa vuonna 2005, mutta niinä kahtena päivänä ei ihan
hirveästi ehditty. Nyt yritin paikkailla aukkoja sivistyksessäni.
Sunnuntai kului Mattin kodin lähialueilla. Maanantaina Mattin
ollessa töissä tsekkasin Eiffelin, Montmartren ja Arch de Triumph'n
lähiympäristön, mutta illalla kävimme tiibetiläisessä
ravintolassa Mattin kollegan kanssa. Tiistain uhrasimme alueen 16. (
16ere arrondissement) tarkasteluun, Monet -museoon ja St.Germain'in
ympäristöön. Kulinaristisesti merkittävintä oli ehkä elämäni
ensimmäisten macaronien maistelu. Hieman epäilyttävän
ulkomuotonsa lisäksi ne tosin myös maistuivat mielestäni hieman
epäilyttäviltä. Sori vaan te kaikki macaron -fanit.
Entä kannattiko stoppi?
Mielestäni kyllä. Ekat kaksi päivää olin kielelliseti aika
sumussa ja solmussa. Ranskan kieli ympärillä kuulosti kyllä
tutulta, mutta hyvin vähästä voin väittää saaneeni selvää.
Kahtena vikana päivänä osasin jo letkeämmin kommunikoida ja
reagoida tilanteissa, joissa toiminnan kaava oli jokseenkin ennalta
arvattava. Myös keskiviikon keskustelu Mattin ihastuttavan
85-vuotiaan land ladyn kanssa sujui paljon paremmin kuin maanantaina,
jolloin mummeli yllätti minut yrittäessäni hiipiä talosta ulos.
Erikoinen tapaus siinäkin mielessä, että rouva puhui myös
näppärästi englantia ja dataili mac -tietokoneellaan. ;)
But the show must go on.
Siispä hei hei luminen(!) Pariisi, nähdään taas heinäkuussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti