First impressions

Ensimmäisenä iltana auton ikkunasta näkyi lähinnä valoja ja valtatie. Perillä majapaikassani sain valita huoneeni vapaana olevista. (Yllätys, asunkin tässä hervottoman kokoisessa talossa näin alkuun yksin, ensi viikolla kuulema tulee lisää porukkaa.) Koska näkymät siinä vaiheessa iltaa olivat jokaisesta ikkunasta samat, pelkkää mustaa, päädyin kulmahuoneeseen (nimeltään Borneo), jossa oli kaksi ikkunaa yhden sijaan. Double chances. Elämääni läheltä seuranneet tietävät, että päivänvalo on kaikki kaikessa. Sänkyyn kaatui pitkästä lennosta uupunut nainen, jonka unta eivät edes ikkunan takana aivan hemmetin kovaa huutavat sirkat häirinneet.

Seuraavana aamuna oli alun perin tarkoitus mennä yliopistolle tapaamaan kv-yhdyshenkilöä, mutta erinäisten henkilölogististen sattumien summana päätin tehdä radikaalin liikkeen ja soittaa ensimmäisen ranskankielisen puheluni. Sori, tänään ei pysty. Sen sijaan järjestelin omaisuuteni kaappeihin ja söin aamupalaa. Lounastauollaan Marie-Ena tuli tsekkaamaan onko kaikki hyvin, käytti ruokakaupassa ja näytti miten lähimmälle biitsille pääsee. Arvannette loppupäivän ohjelman.

Ensimmäiseen päivään mahtuikin jo paljon yllätyksiä. Paistoin muun muassa elämäni ensimmäistä kertaa kananmunat kattilassa, koska talon paistinpannun pinnoite oli niin jäävässä kunnossa, että se olisi valehtelematta päätynyt lastuina lautaselleni. Toimintoa hankaloitti myös rasvan puute. Onneksi pääsin iltapäivällä sinne kauppaan todetakseni, että lähikaupastani saa Möet & Chandonia ja Taittingeria kylmäkaapista. Myös eläviä hummereita-tai-mitä-lie lillui altaassa. En ostanut edellä mainittuja. On muuten aina yhtä jännittävää mennä vieraassa maassa ruokakauppaan – kaikki purkit pitää pyöritellä käsissään kun ei ole mitään hajua mitä ne on.

Iltapäivällä matkalla rannalle kohtasin lehmän. Niitä laiduntaa tässä lähellä itse asiassa enemmänkin. Muu paikallinen fauna pysytteli piilossa, vaikka menomatkalla olin vakuuttunut, että jostain oksasta mätkähtää eteeni polulle käärme. Guadeloupen metsissä asustaa myös kohtuullisen katu-uskottavan näköisiä isoja liskoja-tai-mitä-lie, mutta niilläkin taisi olla päiväuniaika. Illalla huoneeseeni tosin pyrki ruipelo gekko, mikä havahdutti minut noudattamaan normaaleja gekkonestotoimenpiteitä. Hennan on pakko nauraa tälle. :)

Katsokaapa miten vekkuli patonki! Myös "suomalaisia" avokadoja tuplasti suuremmat paikalliset avokadot  jaksavat ilahduttaa. :)