Ensimmäisenä iltana
auton ikkunasta näkyi lähinnä valoja ja valtatie. Perillä
majapaikassani sain valita huoneeni vapaana olevista. (Yllätys,
asunkin tässä hervottoman kokoisessa talossa näin alkuun yksin,
ensi viikolla kuulema tulee lisää porukkaa.) Koska näkymät siinä
vaiheessa iltaa olivat jokaisesta ikkunasta samat, pelkkää mustaa,
päädyin kulmahuoneeseen (nimeltään Borneo), jossa oli kaksi ikkunaa yhden sijaan.
Double chances. Elämääni läheltä seuranneet tietävät, että
päivänvalo on kaikki kaikessa. Sänkyyn kaatui pitkästä lennosta
uupunut nainen, jonka unta eivät edes ikkunan takana aivan hemmetin
kovaa huutavat sirkat häirinneet.
Seuraavana aamuna oli
alun perin tarkoitus mennä yliopistolle tapaamaan kv-yhdyshenkilöä,
mutta erinäisten henkilölogististen sattumien summana päätin tehdä radikaalin
liikkeen ja soittaa ensimmäisen ranskankielisen puheluni. Sori,
tänään ei pysty. Sen sijaan järjestelin omaisuuteni kaappeihin ja
söin aamupalaa. Lounastauollaan Marie-Ena tuli tsekkaamaan onko
kaikki hyvin, käytti ruokakaupassa ja näytti miten lähimmälle
biitsille pääsee. Arvannette loppupäivän ohjelman.
Ensimmäiseen päivään
mahtuikin jo paljon yllätyksiä. Paistoin muun muassa elämäni
ensimmäistä kertaa kananmunat kattilassa, koska talon paistinpannun
pinnoite oli niin jäävässä kunnossa, että se olisi
valehtelematta päätynyt lastuina lautaselleni. Toimintoa
hankaloitti myös rasvan puute. Onneksi pääsin iltapäivällä
sinne kauppaan todetakseni, että lähikaupastani saa Möet &
Chandonia ja Taittingeria kylmäkaapista. Myös eläviä
hummereita-tai-mitä-lie lillui altaassa. En ostanut edellä
mainittuja. On muuten aina yhtä jännittävää mennä vieraassa
maassa ruokakauppaan – kaikki purkit pitää pyöritellä käsissään
kun ei ole mitään hajua mitä ne on.
Iltapäivällä matkalla
rannalle kohtasin lehmän. Niitä laiduntaa tässä lähellä itse
asiassa enemmänkin. Muu paikallinen fauna pysytteli piilossa, vaikka
menomatkalla olin vakuuttunut, että jostain oksasta mätkähtää
eteeni polulle käärme. Guadeloupen metsissä asustaa myös
kohtuullisen katu-uskottavan näköisiä isoja liskoja-tai-mitä-lie,
mutta niilläkin taisi olla päiväuniaika. Illalla huoneeseeni tosin
pyrki ruipelo gekko, mikä havahdutti minut noudattamaan normaaleja
gekkonestotoimenpiteitä. Hennan on pakko nauraa tälle. :)
Katsokaapa miten vekkuli patonki! Myös "suomalaisia" avokadoja tuplasti suuremmat paikalliset avokadot jaksavat ilahduttaa. :)
Noissa maisemissa on jotain todella väärää... Miten tuolla pystyy muka opiskelemaan tai tekemään mitään muutakaan tuottavaa?! :D
VastaaPoistaMun mielestä me ollaan aika neuvokkaita naisia, niin selvitään kyllä molemmat mistä vain, kuten esim. niistä gekoista. Oliko Pringles-purkki tai tyynyliina käytössä? ;)
VastaaPoistaTäällä olikin ihan yllätys, kun tullut paljon tekstiä. Kävin jo Hyvinkäällä tiedustelemassa kuulumisia, kun ei meinannut täällä kuulua. Pullopostistakin jo puhuttiin, jos ei alkais kuulumaan.
Vaikuttaa ihan mahtavalta alulta ja pienet vastoinkäymiset kuuluu asiaan. Kuten opittiin vuosi sitten, ettei kaikki mee välttis niiku Strömsöös, mut kaikesta selviää :D
Onko ananas yhtä hyvää kuin maailman itäisimmässä pisteessä syöty?
Sitten kun saat opetettua heille yatsyn säännöt ranskaksi, niin sitten menee hyvin!
Take care ja muista aurinkorasva! ;)
- Henna