L'appartement d'outre mer: Ameriikan maalla

Onneksi koneemme pääsi onnellisesti perille eikä uusia opittuja taitoja tarvinnut testata tositilanteessa. Juuri ennen laskeutumista lentokoneen ikkunasta näkyi pitkä veden ylitse kulkeva silta, jonka molemmin puolin liehui Yhdysvaltojen lippuja. Maasta ei voinut erehtyä, tämä oli televisiosta tuttua Amerikkaa. Itse kentällä sen paremmin kuin pääkaupunki San Juanin vanhassa keskustassakaan amerikkalaisuus ei kuitenkaan näkynyt siinä määrin kuin olin pelännyt. En nimittäin ole koskaan tuntenut matkustusmielessä suurta halua Yhdysvaltoja kohtaan, New Yorkia lukuun ottamatta. Paikalliset puhuivat keskenään espanjaa, mutta palvelua sai kaikkialla myös englanniksi. Hurautimme taksilla lentokentältä hostelliimme, sillä kohtaamamme paikallinen nainen kertoi, että bussilla kulkeminen vaatisi kaksi vaihtoa ja noin kolme tuntia. No thanks, mieluummin käyttäisimme ajan kaupunkiin tutustuen.

Posada -niminen hostellimme oli hullun hyvällä paikalla ihan vanhan kaupungin ytimessä keskellä säpinää, ravintoloita ja kauniita taloja. Olimme haltioissamme kaupunkimeiningeistä, sillä Guadeloupella sellaista ei ollut olemassa. Sää pysytteli pilvisenä ja vähän sateisena pari ensimmäistä päivää, kun kiertelimme lähiympäristöämme tutustuen vanhohin linnakkeisiin, vanhaa kaupunkia ympäröivään muuriin, kauppoihin, gallerioihin ja ravintoloihin. Jäimme suustamme kiinni San Juanin portin vartijan kanssa, joka suositteli meille hyviä ruokapaikkoja ja kertoi, mitä meidän ehdottomasti pitäisi vierailumme aikana kokeilla. Kröhöm, aamupalanhan olimme nauttineet Starbucksissa.. Ensimmäisenä iltana päädyimme nälissämme halvahkoon turkkilaiseen, jonka ruoka oli kuitenkin oikein maukasta. Tokana iltana menimme vartijan suosituksesta Raices -nimiseen ravintolaan, joka oli konseptiravintola viimeiseen piiruun tarjoilijoiden asuja, sisustusta ja tarjoiluastioita myöten. Jos ikinä päädyt Puerto Ricoon, mene! Elisa söi Mofongoa, siitä banaanin kaltaisesta vihanneksesta tehtyä perunamuusintapaista juttua lihan kera, minun eteeni kannettiin katkarapuja ja mahi mahi -kalaa kreolikastikkeessa. Delicious! Lisäksi sangria oli ehkä maailman parasta. Kyllä ”kodittoman” kelpaa!