Kokeita ja koettelemuksia

No niin, it's official! Opiskelen yhdessä Ranskan huonoimmista yliopistoista! Tarkemmin ottaen kuudenneksi huonoimmassa, mikäli on uskominen Le ministère de l'enseignement supérieur -nimisen (olisiko korkein yliopisto-opetusta valvova) instituution tekemää tutkimusta. Jostain syystä tämä ei meitä yllättänyt, kas kun parin kuukauden kriittisen observoinnin ansiosta olimme keksineet jo monen monta juttua, miten opetusta voisi kehittää..

Ensinäkin olen tähän mennessä aina hieman ylenkatsonut kurssien ensimmäisellä tunnilla esiteltyä kurssiaikataulua ja -ohjelmaa, josta selviää muun muassa kaikki kurssin läpäisyyn vaadittavat suoritukset, aikataulumuutokset ja tenttipäivät. Mahtavinta on, että sen saa usein jopa paperisena, vaikka se löytyy myös sähköisenä kurssin kotisivulta. Täällä ei tietenkään sellaisia tunneta. Harva opettaja viitsi meille myöhässä tulleille kertoa, mitä meiltä oikein vaaditaan. Sitä on myös jälkikäteen melko mahdotonta kysyä, koska opettajien yhteystietoja ei tietenkään anneta. 

Intranettiähän ei ole, eikä yliopistolla ole langatonta internet -yhteyttä muutenkaan. Intranet olisi muuten sangen näppärä paikka ilmoittaa esimerkiksi tuntien peruuntumisesta, mitä tällä hetkellä ei hoideta millään tavalla. Noin viisi kertaa olemme menneet luennoille, joita ei ole ollut. Lisäksi olemme kolme kertaa menneet tunnille, joka on alkanut vasta tuntia myöhemmin tai tunnin aikaisemmin. Koko tiedekuntamme rakennuksessa ei myöskään ole yhtä ainutta tuolia tai pöytää sisätiloissa, joissa voisi istuskella, tehdä koulujuttuja tai tappaa aikaa. Ulkona on neljä kivipenkkiä merenrannassa.

Tenttipäivät selviävät noin kolme viikkoa ennen, jos olet onnekas. Espanjan suullisesta kokeesta kuulimme muun muassa juuri ennen tunnin alkua. Luentokalvoja ei juuri harrasteta, ja jos harrastetaankin, niitä ei jaeta oppilaiden käyttöön, jotta nämä kävisivät luennoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että käsi kipeänä kirjoitat koko luennon ajan etkä pysty keskittymään opettajan selitykseen. Todella pedegoginen lähestymistapa. Yhdeltä opettajalta saimme armoa ja saimme ensimmäisten kahden viikon luennot siltä ajalta, kun emme vielä olleet saapuneet saarelle. Ne tulivat neljä viikkoa myöhässä siitä, kun ne luvattiin. Tenttikirjoja ei myöskään ole, vaan tenttimateriaalina on se, mitä olet tunneilla käydessäsi kirjoittanut. Painottaisin tässä, että hyvin usein kalvot vaihtuivat liian nopeasti, enkä ehtinyt kirjoittaa kaikkea. Myöskään välitunteja ei ole, joten lähestulkoon kaikki oppilaat lounastavat samalla kun kirjoittavat. Multitasking.

Esitelmä ranskalaiseen tyyliin tarkoittaa sitä, että kirjoitat kotona aaneloselle tekstisi, oman vuorosi tullessa menet luokan eteen oikomumisemaan tekstisi läpi vilkaisematta yleisöön kertaakaan. Mitään visuaalisia apukeinoja ei käytetä. Yleisö puhuu usein omia juttujaan samaan aikaan. Varmasti palkitsevaa molemmin puolin.

Koe ranskalaiseen tyyliin tarkoittaa sitä, ettet saa istua mihin tahansa vaan tietyllä numerolla varattuun pöytään. Tämä numero tulee kirjoittaa myös tenttipaperiisi. Kysymyksiin tulee vastata mustekynällä, muuten vastauksesi hylätään (!?). Tentissä saatetaan kysyä luennolla käsiteltyjä asioita tai sitten ei (HR). Tentti saattaa toisinaan olla myös oikeasti hyvä tentti, jollainen saattaisi tulla vastaan Suomessakin, mutta vaihto-opiskelijalle se saattaa olla mahdoton koska vaatii niin paljon tuntemusta paikallisesta liike-elämästä. Tyyliin a) analysoi jotain paikallista casea, josta et ole ikinä kuullutkaan b) luettele guadeloupelaisia yrityksiä neljän talouden sektorin mukaan c) analysoi Francois Hollandin suosion laskua johtajuusteorioihin perustuen. Tuloksia odotellessa...

Kaikkein hienointa on kuitenkin se, että paikallisen kauppiksen portilla täytyy näyttää henkkaria, ennenkuin pääsee sisään. Ovivahti vaan nyökkää ja sit saa mennä. Todellisuudessa sillä ei ole mitään virkaa, koska ollaan muilutettu sinne muitakin ihmsiä. Myös kouluruokalana toimiva pakettiauto on sympaattinen. Onneksi sieltä saa kuitenkin halpoja ja meheviä täytettyjä patonkeja.