Hyps, saarelta toiselle

Terkut Puerto Ricosta! Lähdettiin Elisan kanssa lomalle kun löydettiin halvahkot lennot. Blogipostauksia ei ole kuulunut, koska majoitus on ollut vähän mitä sattuu ja koska on touhuttu kaikkea muuta. Onneksi sain nyt kuitenkin toissa viikonlopun reissukokemukset kertoiltua, joten teillä on jotain lukemista.

Meitä yritettiin muiden vaihtareiden taholta houkutella Les Saintes nimisille saarille jo maaliskuussa, mutta koska olimme Elisan kanssa vasta palanneet Dominicalta, halusimme chillata viikonlopun kotioloissa ja vähän opiskella. Lisäksi seuraavana viikonloppuna olin lähdössä pääsiäisreissulleni, joten sillä erää pyhät saaret jäivät kokematta. Sittemmin olemme yrittäneet organisoida itseämme kohteeseen jo pariinkin otteeseen, mutta suunnitelmat ovat aina kaatuneet joko säähän (täällä on edelleen jokin kumma etukäteissadekausi meneillään) tai muihin muuttuviin tekijöihin. Viime perjantaina sitten repäisimme ja lähdimme matkaan, kun Ramikin oli pyytänyt töistä vapaata reissua varten. Herätyskello pirahti aamulla kuudelta ja 45 minuutin päästä olimme koko ”perheen” voimin pakkautuneina Ramin autoon. On y va!

Les Saintes on kolmentoista pikkusaaren muodostama ryhmittymä Bassen Terren alapuolella. Lautta kuljettaa Trois Riviéren kaupungista väkeä päivittäin saarille parin kympin hintaan ees ja taas matkan kestäessä hieman reilut kolmekymmentä minuuttia. Emme olleet varanneet lippuja etukäteen, mutta onneksemme homma hoitui aamullakin. Matka taittui nopsaan, aallot keikuttivat kohtalaisesti, mutta istuskelin Felixin kanssa keulassa siitä huolimatta. Muut pojat eivät olleet yhtä hyvässä hapessa: Nikolaï nukkui tenttien päättymisestä aiheutunutta väsymystään pois lautan lattialla ja Rami turvautui oksennuspussiin. Harmi, olin nimittäin pakannut mukaan matkapahoinvointilääkkeet, mutta en ollut tajunnut tarjota niitä muille.

Seuraavaksi haasteeksi osoittautui sopivien menopelien etsiminen. Saarella ei ole julkista liikennettä, mutta vaikka saari on todella pieni, käveleminen paikasta toiseen reppu selässä ei silti houkuttanut. Noin viidennen putiikin kohdalla onnisti ja saimme neuvoteltua itsellemme skootterit. Prätkäjengi jee! Hauskinta tässä oli se, että Nikolaïlla ja Felixillä ei ole ajokortteja ja Nikolaï ei ollut koskaan edes ajanut millään kaksipyöräisellä moottoroiduilla menopelillä. Se avuton ja epätoivoinen ilme ”Tuuli mistä tää menee päälle” -repliikin kanssa oli jotain sanoinkuvailematonta. Buahahaa. Pojat olivat kotoa lähdettäessä naureskellee tyttöjen isohkoille repuille, mutta miten kävikään heti alkuunsa? Läppärilaukulla yön yli kestävälle reissulle lähtenyt Rami pyysi heti kättelyssä, jos saisi laittaa käsissään kantamasa räpylät reppuuni. Teki mieli kieltäytyä, mutta suostuin. Sitten Suomitytöt heittivät isot säkkinsä selkäänsä, käynnistivät skootterit ja johdattivat retkueen saaren vastakkaiseen kärkeen. Poikien ilmeet olivat vähän hämmentyneet ja katkerat, kun kurvailimme kuin vanhat tekijät (mehän olemme!) ja koska saimme poikia paremmat skootterit (pyytämättä).

Söpö kaupungintalo.

Joukkueemme hajautui yllättävän nopeasti, kun pojat eivät jaksaneet rantailla puolta tuntia kauempaa. Niinpä pojat lähtivät tutkimusmatkalle ja me jäimme snorklaamaan ja köllöttelemään auringonpaisteeseen. Miksi saarilla on usein parempi sää kuin ”mantereella” eli emäsaari Guadeloupella? Iltapäivän kuluessa kohtasimme pojat sattumalta pariinkin otteeseen: ensin linnoituksella, joka oli sulkeutunut ja johon emme perjantaina suunnitelmasta huolimatta päässeetkään ja toisen kerran upealla palmurannalla, jossa tapoimme aikaa pelaamalla Yatzya. Illan tullen kipitimme tyttöjen kesken syömään chevre -pizzaa kaupungin keskustaan ja keskellä katua sandaalini sanoi itsensä irti. Naps, viimeisetkin varvassandaalin hihnat katkesivat ja jalkine oli käyttökelvoton. Onneksi Elisalla oli kahdet mukana, niin seikkailu jatkui lainakengissä.

Näissä aalloisa oli kiellettyä uida.

Suunnitelma oli alusta alkean nukkua yö rannalla. Tämä mielessä pitäen olimme pakanneet reppuihimme lämmintä taminetta, sadesuojaa ja pehmustetta. Lisäksi koko päivän Terre-de-Hautin rantoja kiertäessämme olimme tutkailleet niitä tulevaa yöpymistä silmällä pitäen ja olimme yksimielisiä tultuamme ”oikeaan” paikkaan. Jouduimme taivuttelemaan pojat omaan valintaamme, sillä ilmeisesti tyttöjen tahtoon suostuminen tuntui olevan partiopojillemme heidän miehisyyttään uhkaavaa. Onnistuimme silti. Perusteemme olivat a) suojainen ranta, jolla molemminpuoliset kalliot vähensivät tuulisuutta tehokkaasti b) puita, joiden suojaan ripustaa riippumattonsa mahdolliselta sateelta suojaan c) yöpymispaikan rakentamiseen vaadittavia tarpeita lähistöllä d) hiljainen ranta, jolle ei sattuisi muita ihmisiä kuljeksimaan (turvallisuus ja nukkumisrauha aspektit) e) maantieteellinen sijainti, aamulla 5 minuutin kävelyllä pääsisimme siirtymään toiselle rannalle, josta voisi ihastella auringonnousua. Illallisen jälkeen vetäydyimme hiljalleen rannallemme, parkkeerasimme skootterimme ja menimme Elisan kanssa virittämään sissimajoituksemme valmiustilaan poikien nautiskellessa rommia vesirajassa.

Kellon herätti ennen viittä ja karkasimme viltit päällämme kävelylle. Pojat nukkuivat eivätkä heränneet. Auringonnousu oli UPEA. Kun tulimme takaisin päätimme mennä torkkumaan vielä hetkeksi ja nousimme lopulta puoli kahdeksan pintaan. Rannassa oli jengiä aamu-uinnilla. Aamun valossa pääsimme perehtymään myös poikien majoitukseen. Tyypit olivat kääntäneet rannalla olleen auringonottotuolin kyljelleen tuulen suojaksi (mutta olivat sijoittaneet sen väärin päin) ja nukkuivat sen takana kaikki kolme lusikassa. Vaatetusta tai muuta tarpeistoa ei hirveästi ollut. Oli kuulema ollut kylmä ja tuulinen yö. Me puolestamme olimme nukkuneet oikein makoisasti puiden katveessa!

Yöpymisrantamme.

Tytöt...

vastaan pojat

Hajauduimme jälleen ja karautimme Elisan kanssa pikaisesti ennen skootterien palautusta tsekkaamaan Napoleonin linnakkeen. Pojat eivät ikinä päässeet perille sillä olivat hassanneet kaiken bensan. Sitten haimme aamupalaa ja päätimme napata lautan Terre-de-Bas'lle, jonne pojat seurasivat mukana. Päristelystä innostuneina turvauduimme jälleen vuokraamoon, mutta tällä erää vuokrasimme vain yhden menopelin: Elisa ajoi ja minä istuin takapenkillä kuvaten. Kävimme snorklaamassa ja näköalapaikalla, mutta vaellusreitit jäivät tällä kertaa kokematta. Ehdimme satamaan ennen poikia ja hetken kuluttua näimme lautan jo lähestyvän. Poikia ei näkynyt missään. Hyppäsimme lauttaan. Noin kymmenen minuuttia ennen lähtö näimme Nikolaïn juoksevan kohti lauttaa. Pojat olivat kuulema lähtenee vaellukselle saaren halki, mutta matka olikin osoittautunut pidemmäksi kuin he olivat ajatelleet. Kun selvisi, että paluulauttamme Saintseiltä Trois-Riviereen oli sama, joka nökötti Terre-de-Bas'n laiturissa ja lähtisi 45 minuutin kuluttua, Nikolaï päätti jäädä odottamaan muita. Me Elisan kanssa irtosimme laiturista tarkoituksenamme nauttia jätskit vielä ennen kotiinpaluuta (henkisesti varauduimme jo toiseen rantayöhön). Myöhempään lauttaan pojat kuitenkin ehtivät ja pääsimme kotiin.

Kokonaisuudessan visiittiä Les Saintes -saarille voi todella lämpimästi suositella. Paikan päällä oli todella kaunista, viihtyisää, monenlaista tekemistä ja useita hyvältä vaikuttavia ravintoloita. Päiväreissukin riittää, mutta kahdeksi tai kolmeksikin päiväksi riittää hyvällä säällä varmasti tekemistä. Onneksi käytiin, ihan huippua! Menee helposti parhaiden vaihdon aikana koettujen juttujen joukkoon.