Nurja puoli

Heipä hei. Näin neljän kuukauden kohdalla voitaneen jo myöntää, ettei elämä auringosta, turkoosista merestä, löysästä akateemisesta kalenterista ja kaikista luontoihmeistä huolimatta ole ihan täydellistä. Vieläkään en väittäisi kokevani koti-ikävää, mutta tiettyjä juttuja ikävöin kyllä. Päässäni onkin jo jonkin aikaa pyörinyt lista asioista, joita osaan arvostaa taas enemmän kotiin palattuani. Lampunhengen ilmestymistä vielä odotellessa en ole laittanut asioita tärkeysjärjestykseen.

Yksin asuminen: Odotan NIIN käsittämättömän paljon sitä, että pääsen takaisin Turkuun omaan ihanaan asuntooni, jossa on vain mun tavarat. Sitten ei tarvitse enää tapella siitä kuka tiskaa, kuka vie roskat, kuka siivoaa, missä järjestyksessä kokataan, kuka saa ensin käydä suihkussa yms. Tiedoksi niille, jotka eivät tienneet: en ole koskaan asunut kämppisten kanssa kuin hyvin väliaikaisesti ja maksimissaan kolme viikkoa. Katille ja Satulle terveisiä, musta meillä meni hyvin! :) Mutta joo, tämän kokeilun perusteella ei ole mun juttu se. Kaipaan liikaa omaa rauhaa ja vapautta.

Julkinen liikenne: Jotain, jonka olemassaoloa en ole osannut kyseenalaistaa. Jotain, jota en ole osannut arvostaa tarpeeksi. Jotain, joka helpottaa elämää niin paljon. Olen aina tykännyt ajaa autolla (jopa niin paljon, että olen tehnyt sitä työkseni) mutta riippuvuus autosta on raastavaa. Kun minnekään ei pääse ilman autoa voi olla kokemuksena aika turhauttavaa. Eläköön autovapaa elämäni Suomessa ja vihreä Helsingin matkakortti. Turussa en tarvitse edes julkisia kun kaikki on niin lähellä. Ah, sitä odotellessa..

Kurssiohjelma: Jotta tietäisit millä kurssilla olet, mitä asioita sillä käsitellään, mitä sinun tulisi tietää kurssin päätyttyä, mitä suorituksia kurssin läpäiseminen vaatii ja opettajan yhteystiedot kysymysten varalta. Ja kaikki tämä joko paperisena tai intrassa, johon voit palata silloin kun haluat. Todellinen aarre, jota olen täysin ylenkatsonut jo vuodesta 2005 aloitellessani akateemista uraani..

Jäätelöiden yksittäismyynti: Että voit kuumana kesäpäivänä mennä kauppaan ja ostaa yhden jäätelön syödäksesi sen kadulla auringossa. Ja että jos joskus harvoin satut löytämään jäätelöitä yksittäismyynnissä Guadeloupella, valinnanvaraa on maksimissaan kymmenen erilaista. Suomessa ainakin 50. Mulla on niin ikävä minttu Classiceja.

Kana: Käytännössä olen elänyt saarella lähes vegenä, sillä kaupoissa myytävä liha on aika ällöttävässä muodossa. Melkein kaikki lihan on pakasteena!? Kanan rintafileitä (ei pakaste) olen ostanut kerran ja se riitti. Ne maksoivat melkein tuplasti enemmän kuin Suomessa ja olivat sitkeitä ja pahoja. Tonnikalaa ja Morue -kalaa oon syönyt patonkien ja bokitien välissä, mutta muuten oon ollut lihattomalla. Mitä kaikkea hyvää kanasta voikaan kokata sitten heinäkuussa.. Hunajamarinoidut minuuttipihvit grillissä, curry-kookoskanaa. Njam.

Irtokarkit: Täältä ei saa hirveän hyviä karkkeja. Hariboa saa ja jotain kummallisia paikallisia, mutta en tykkää niistä. Suklaata on enemmän tarjolla (Milka, Lindt ja paikalliset vähemmän tunnetut) mutta nekään ei oikein nappaa. En olis kyllä uskonut että irtsareita tulee ikävä, mutta niin vaan tilasin niitä Suomesta pussillisen pahimpaan ikävään.

Kieli ja kommunikaartio: vaikka kommunikaatio tuskin on aina täydellistä suomeksikaan, ranskaksi se ei varsinkaan ole sitä. Jos ja kun ei tarvitsi keskittyä niin paljoa välineeseen, kieleen, voisi keskittyä enemmän sisältöön. Ja tulisi varmemmin ymmärretyksi oikein..

Omat ihmiset: Kun otetaan satunnaisella valinnalla kourallinen ihmisiä ja isketään ne saarelle, on aika pieni todennäköisyys, että saisit 15 uutta parasta kaveria. Yks tai kakskin jo haaste. Vaikka tämän porukan kanssa on kuljettu pala matkaa, ei joukossa ole kovinkaan montaa tyyppiä, joihin olisin tullut tutustuneeksi muuten. Ne omat rakkaat ja tärkeimmät on kuitenkin siellä Suomessa, kuka mistäkin aikanaan löytynyt. Te ootte mun ihmiset!