Klara vappen?

Poikien karattua koti-Suomeen vapun viettoon jäimme Elisan kanssa murheissamme potemaan koti-ikävää. Kaikkien kavereiden seinillä oli hassuja vappupäivityksiä sekä kuvia ilmapalloista ja opiskelijahaalareista. Eikä meillä raukoilla ollut edes ylioppilaslakkeja täällä mukanamme! Ranskalaisten vappuperinteiden mukaan miesten tulee antaa daameilleen kielokimppu, mutta sattuneesta syystä tämäkin vaihtoehto tuntui juuri sillä hetkellä vähän vaisulta. Vaihteeksi taas sateisen päivän vuoksi emme voineet mennä lohduttautumaan rannalle, joten olimme pakotettuja kurvailemaan lähimpään ruokakauppaan ostamaan kuohuvaa sekä brunssitarpeita. Edellisestä seuraten vapun aaton alkuiltapäiväisten tuntien aikana tapahtui jonkinasteista vappuriehaantumista. Hengailimme parvekkeella sateelta suojassa, kilistelimme laseja, pelasimme korttia ja opetimme pojille suomalaisia vappusutjautuksia. Näinpä ”klara vappenin” oikeaoppinen ääntämys tuskin jäi kenellekään naapuristossamme epäselväksi.

Illansuussa valtakuntaamme saapui muitakin, sillä St.Françoisissa järjestetyt bileet oli peruttu sateen takia. Jengin oli kai tarkoitus jatkaa meiltä vielä jonnekin, mutta siinä vaiheessa iltaa (noin kello 22.00) olimme Elisan kanssa jo unten mailla ja kaikesta autuaan tietämättömiä. Että klara vappen vaan sinnekin!

Seuraavana päivänä käytimme aamupäivän tehokkaasti opiskeluun valmistellen ranskan kurssin suullista esitystä (joka on huomenna), mutta iltapäiväksi pojat saivat kinuttua meidät mukaansa Bassen puolelle ensin Grande Ansen rannalle, sitten katsomaan auringonlaskua ja lopulta siihen samaiseen ”Ruotsihotelliin” vappubuffet -illalliselle. Poikien missiona oli syödä langoustia (hummeria) niin paljon kuin napa vetää, sillä näin saisi eniten vastinetta rahoilleen. Talomme miesväestön jäsenet eivät näemmä kuitenkaan ole järjen jättiläisiä ja kirjaimellisesti repesimme nauruun kun tajusimme poikien vetävän kaksin käsin ylellisen näköisesti tarjoiltua surimia, eli sushiin käytettyä feikkirapua, joka ei siis oikeastaan ole edes rapua. Muahahaa. Urpot. Poikien strategiaan kuului myös välttää hiilihydraatteja ja virvoitusjuomia, jotta jaksaa syödä enemmän hummeria. Lopputulos: ensimmäisen tunnin jälkeen pojat ovat kyvyttömiä paitsi syömään, myös juomaan ja vetäytyvät nojailemaan kaiteeseen katsellen merelle ja yrittäen selviytyä. Me jatkoimme rauhallista tahtiamme annostellen joka lautaselliselle alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia (jotteivat jälkimmäiset loppuisi kesken!). Olimme oppineet jotain viime kerrasta. Lopputulos: hyvää ruokaa tälläkin kertaa, mutta edellisellä kerralla kokemus kokonaisuudessaan oli jokseenkin nautinnollisempi.

Suomessa lapsia ei päästettäisi varmaan lähellekään tätä rantaa, mutta 

Karibialla melko pienetkin ipanat leikkivät aalloissa. Ja hyvin menee.

 Ja hyvin menee näillä vähän vanhemmillakin
lapsilla. Tässä lentää Nikolaï.

Mutta mikä tässä kuvassa mättää?

Ja tässä lentää Felix feat. Rami.

Surimiöverit. Ei näin pojat! Muahahaa.