perjantai 1. maaliskuuta 2013

Asuntoesittely vol.3

Ainakin itselleni oli alusta alkaen selvää, ettei Agora olisi lopullinen asumukseni, vaan yrittäisin etsiä muutaman muun kanssa yhteisin kodin vaihdon ajaksi. En vastustaisi, jos se olisi villa vaikka rannan läheltä.. No, harmikseni kaikki muut vaihtarit olivat jo jokseenkin vakiinnuttaneet asumisolosuhteensa, joten ainoat jokseenkin mobiilit yksilöt olivat minä, Elisa ja Nikolaï. Siitä sitten.

Uuden asumuksen etsinnän hankalin vaihe oli ehdottomasti päästä katsomaan kiinnostavia asuntoja. Sovimme yleensä tapaamisen johonkin paikkaan, jonka tiesimme ennestään (kuten Gosierin postin eteen), koska osotteiden löytäminen täällä ei ole ihan yksinkertaista. Ranskalaisille ei näytä olevan yksinkertaista myöskään saapua paikalle sovittuun aikaan. Esimerkki: tapaaminen klo 10:00 postilla. Saavumme paikalle paikalle 10:04 ja istumme penkille odottamaan. Kello 10:30 soitamme miekkoselle.

Elisa: « Hyvää päivää, soitan kysyäkseni, että olikohan meillä mahdollisesti tapaaminen klo 10:00? »
Ranskalainen: « Kyllä kyllä, kymmeneltä sovittiin! » 
Elisa: « No, me olemme nyt tässä postin edessä ja kello on puoli yksitoista? »
Ranskalainen: « Oui oui oui! Olen tulossa!! »

Odotamme. Onnellinen loppu kuitenkin, sillä ranskalainen saapuu klo 10:58.

Kävimme katsomassa yhteensä neljä asuntoa, joista yksi erottui yli muiden. Ihastuimme niin, että vuokrapaperit kirjoitettiin siltä seisomalta. Uusi asuntomme sijaitsee siis 2,5 kilometriä Gosierin keskustasta pohjoiseen. Se on villan alakerta ja ihanat vuokranantajamme asuvat yläkerrassa (paikallinen musta 50+ paari ja tyttärensä), meillä on tilavat patio, keittiö, olohuone, neljä makuuhuonetta, kolme vessanpönttöä, kaksi suihkua ja yksi langaton internet! Juhuu! Pieni miinus oli se, että lukaalimme maksaa 1200€ ja meillä on yksi ylimääräinen huone / turhaa tilaa. Näppäränä poikana Nikolaï kuitenkin laittoi nettiin ilmoituksen extrahuoneestamme ja jo seuraavana päivänä saimme kymmenkunta yhteydenottoa. Ensimmäisenä paikalle ehti Rami, ranskalainen poika, joka oli saapunut saarelle tekemään työharjoittelua. Koska kaikki tuntui sujuvan hyvin, päätimme ottaa hänet jengiimme. Nyt kotonakin on pakko puhua ranskaa, koska Rami ei puhu paljoa englantia. Bon.

Mutta nyt se tärkein, nimittäin kuvat!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti