Pinnan alla

Huu, viime torstaina vihdoin pääsimme tositoimiin eli laitesukellusharjoituksiin! On oikeastaan vähän surkuhupaisaa, että siinä on mennyt näinkin kauan, mutta jokaiselle missatulle harjoituskerralle on selitys. Ensimmäisellä kerralla Elisalla ja Nikolaïlla ei ollut sukelluskamoja, mulla ei ollu uimalakkia (altaassa pakollinen) ja meillä ei myöskään ollut autoa jolla oltais menny. Tokalla kertaa sukellusta ei ollu koska oli karnevaaliloma. Kolmannella kerralla me ei ikinä Elisan kanssa löydetty sinne altaalle vaikka ajeltiin autolla ympäriinsä varmaan tunti, koska ihmiset ei osaa antaa ohjeita. Ihan käsittämätöntä ja turhauttavaa. Mutta sitten!

Ensin polskuteltiin snorkkeleitten kanssa allasta edestakas kun pari edistyneempää kokelasta harjoitteli jotain altaan syvässä päässä. Sitten ope otti meidät keltanokat yksi kerrallaan käsittelyyn, auttoi happipullot selkään ja opasti niiden kanssa etenemisessä. Opimme veden alla käytettäviä koodimerkkejä ja harjoiteltiin korvien poksauttamista syvempiin vesiin laskeuduttaessa. Ensin kaikki tämä oli pelottavaa, mutta varusteiden painoon ja oman hengityksen kuuntelemiseen tottumisen jälkeen aika kivaa! Oman jännitysmomenttinsa toi tietysti se, että kaikki opastus tuli vain ja ainostaan ranskaksi..

Hops. Nyt käymme altaassa vielä pari kertaa harjoittelemassa ja suorittamassa sukelluskortin, jonka jälkeen voimme ilmoittautua lauantaipäivien avomerisukellusretkille!! Huisia. :)