L'appartement d'outre mer: Neitsytpurjehduksella

Nyt oli kuulkaa Suomesta käsin järjestetty sellaiset yllätykset, että oksat pois! Mitään aavistamatonta naista vietiin narussa niin kevyesti, että vieläkin ihmetyttää. Elisa-ketale oli tietysti juonessa mukana. Olisin varmasti epäillyt koko hommaa polttariyllätykseksi, ellen olisi varmuudella tiennyt, etten ole menossa tänä keväänä naimisiin. Huh, mistä alkaisin?

Toissa sunnuntai-iltana (24.2.) Elisa ilmoitti arvoituksellisesti, että ”huomenna voitais mennä yhteen paikkaan”. Hämmennyin. Innostuin. Kiinnostuin! Jotain yritin siinä kysellä ja urkkia, mutta nainen vaikeni. Ohjeiksi sain vain olla valmiina klo 10:45 maanantaiaamuna ja pakata mukaan bikinit, snorkkelit ja rantavaatetta siistimmän mekon. Jännää!

Auto starttasi pihasta klo 10:50 ja kääntyi kymmenen minuutin päästä uhkaavasti tutusta yliopistolle vievästä liittymästä kohti yliopiston parkkipaikkaa. Ei kai yllätykseni vain olisi ylimääräinen kansantaloustieteen luento tai muuta yhtä mielenkiintoista vapaapäivän tekemistä? Ei sentään. Onnekseni jatkoimme parkkiksen ohiin kohti Marinaa, paikallista huvivenesatamaa ja yöelämänkeskusta. Sitten Elisa pisti kotteromme parkkiin. Oho. Seurasin hölmistyneenä kun etenimme kohti vierasvenelaitureita. Laiturissa 1 oli pieniä moottoriveneitä, laiturissa 2 hieman isompia. Laiturissa neljä oli jo sen näköisiä ja kokoisia menopelejä, että TYS:n opiskelija-asunnotkin alkoivat kalveta niiden rinnalla. Mutta Elisa ei pysähtynyt. Vasta portin 6 kohdalla hidastimme vauhtiamme ja lopulta sujahdimme portista sisään isojen purjeveneiden piirittämälle laiturille. Härregyyd! Ja yhtäkkiä ääni takanamme huuteli selvällä suomen kielellä ”Tänne päin!”.

Ponnaripäinen mies esitteli itsensä Teemuksi ja johdatteli meidät purjelaiva s/y Marian kannelle. Hetken päästä laivan uumenista kiipesi kannelle myös Teemun vaimo Lotta. Siinä vaiheessa sytytti. Tässä olivat nyt ystäväni Hannun siskon ystävät, joiden olin kuullut parhaillaan purjehtivan näillä leveyksillä. Uskomatonta mutta totta, he olivat juuri saapuneet oleilemaan Guadeloupelle muutamaksi päiväksi, kun Hannu oli ottanut yhteyttä. Viikkoa myöhemmin tilaisuutemme olisi ollut mennyttä. Jostain syystä tulin taas ajatelleeksi perhosen siiven iskuja ja kaaosteoriaa.

Ja mikä parasta, päivän suunnitelmana ei suinkaan ollut kököttää satamassa! Koska olimme Elisan kanssa ensimmäistä kertaa purjeveneen kyydissä, olimme melko täpinöissämme, kun Maria irtosi laiturista viedäkseen meidät neitsytpurjehduksellemme. Itse paatti sen sijaan oli seilannut jo kunnioitettavissa määrin, sillä pariskunta Knopp on taivaltanut s/y Marialla Karibialle koko matkan Suomesta asti! Miten hurjaa ja hienoa! Pelkästään Atlantin ylitys Kap Verdeltä Karibialle oli vienyt 18 päivää. Miettikää. 18 vuorokautta yötä päivää yksin keskellä valtamerta. Olen yhä vaikuttunut. s/y Marian matkaa voi halutessaan seurata täältä.

Yhdessä tuumin päätimme suunnata minnepä muualle kuin Île du Gosierin edustalle! Vaikka olimmekin viettäneet saarella edellisen päivän, lähdimme mielellämme tutkimaan läheisen riutan tarjontaa uudelleenkin. Noin tunnin mittaisen matkan käytimme hyödyksemme tutustumalla toisiimme, ja kappas, seurasi lisää yllätyksiä. Myös Lotta paljastui elokuvatyöläiseksi ja meillä oli yhteisiä tuttujakin, tietysti! Lisäksi oli todella lähellä, ettemme olleet pukeutuneet samanlaisiin mekkoihin! :D

Kun ankkuroimme saaren edustalle, näimme Elisan kanssa sen pikkuveneen, jolla eilen olimme menneet saarelle. Muahahaa. Purjeveneen kannelta katsottuna se näytti rääpäleeltä. Purjevene tarjosi myös muunlaisia virikkeitä pikkuveneeseen verrattuna. Esimerkiksi: kun Teemu ehdotti liaanihyppelyä veneestä mereen, kiskoimme mekot pois päältämme aika nopeasti. No todellakin kokeiltaisiin!

Sitten mentiin snorklaamaan, tänään Elisakin löysi riutan. Sitten juotiin roseeta kannella. Sitten pikku purjehdusreissumme muuttuikin koko päivän ohjelmaksi, kun Teemu ja Lotta ehdottivat yhteiskokkailua ja illallista satamassa. Ja mikäli haluaisimme, voisimme toki jäädä yöksikin. Sarjassamme "tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä"! Siispä palattuamme satamaan ajoimme koko konkkaronkka meidän taloille, Elisa teki vieraillemme rommipaukut, me pakkasimme huomiset koulutavaramme, sitten suunnattiin ruokakauppaan ja lopulta takaisin laivaan. Master chef Teemu taikoi alkupalaksi ravunpyrstöjä maukkaassa marinadissa ja pääruoaksi juustofondueta. Njam. Ehkä parasta ruokaa koko täällä oleiluni aikana. Puolen yön aikoihin merirosvoa leikittyämme vetäydyimme laineiden tuudittamina yöpuulle. Veneessä oli muuten ihan oikea kanuunakin (jonka harmikseni unohdin valokuvata..)!

Seuraavana aamuna heräsin kattoikkunasta tuikkiviin auringonsäteisiin ja kiipesin laivan kannelle aurinkoaamupalalle. Koska yliopisto siis todella oli vieressämme, Marialta oli hyvä pinkaista luennolle.