L'appartement d'outre mer: Lusimaan St.Luciaan

Hei täällä taas mennään! Sattuipa nimittäin kerran niin, että ystäväni päättivät mennä naimisiin St. Lucialla! Sattuipa vielä niinkin, että hääpäivä ajoittuu aivan yliopiston pääsiäislomani alkuun. Tämän ainutlaatuisen tilaisuuden varjolla päätin pidentää lomaani vielä parilla ekstrapäivällä (eli lintsaamalla tämän ainoan kerran koulusta), joten pitkän viikonloppuni ansiosta pääsin matkaan jo perjantaina. Ja kas, yhtäkkiä edessäni häämötti 16 päivän loma!

St. Lucia, joka sijaitsee kolme saarta Guadeloupesta etelään, on itsenäinen valtio. Se luetaan nykyisin Dominican tavoin osaksi itäisten Antillien brittisaaria, joskin ensin paikalle ovat ehtineet ranskalaiset. Kamppailu saaren isännyydestä onkin ollut kiivasta 1600-luvun lopulta 1800-luvun alkuun asti ranskan ja brittihallinnon vuorotellessa. Nykyisin ranskan perinnöstä ovat jäljellä lähinnä saaren nimistö, joka on pääsin ranskankielistä, mutta muuten kaikki saarella toimii englanniksi ja saari on brittiläisen kansanyhteisön jäsen.

Dominican kokemuksista rohkaistuneeni päätin matkata myös St. Lucialle lautalla, sillä samainen L'express des Iles -lautta jatkaa matkaansa Dominicalta Martiniquen kautta St. Lucialle. Se ainoa syy, miksi harkitsin lentoa oli se, että kyseinen matka kestää aikataulun mukaan 7 tuntia + myöhästyminen päälle. Koska keikkuminen ei kuitenkaan viime kerralla tehnyt pahaa, päätin säästää pennosiani ja investoida lauttalippuun. Karibialaisen logiikan mukaan menopaluulippuni Lucialle maksoi muuten yhtä paljon kuin viimeksi Dominicalle (119€), vaikka matka 3,5 kertainen. En valita. Pakkasin vaan mukaani aivan liian yliarvioidun määrän evästä ja Elisan 700-sivuisen Krokotiilin keltaiset silmät -kirjan.

Yllättävää kyllä, saavuimme perille lähes täysin aikataulussa ja reppuni oli tälläkin kertaa päässyt perille! Ensimmäisten joukossa omaani etsiessäni mielessä käväisi kyllä televisiokuvat katastrofialueen uhreista, joiden joukosta omaiset yrittivät tunnistaa omiaan. Onneksi viimeisessä nurkassa kyhjötti tuttu kaveri. Turvatarkastus (jollaista Guadeloupen päässä ei muuten ole ollenkaan) perustui kohdallani lähinnä itsearviointiin. Miekkonen tiedusteli syytä maahantulooni, majoituspaikkaani (jota tällä kertaa ei tarvinnut keksiä päästä) sekä sitä, mitä kannoin laukussani. Vastaus ”vaatteita, snorkkelivarusteita ja kosmetiikkaa” kuitattiin hyväksyvällä nyökkäyksellä, jonka jälkeen livahdin vikkelästi ulos terminaalista. Kolmen taksitarjouksen jälkeen jostain ihmisjoukon keskeltä kaulaani kiepsahti Mira.

Fort de France megacity, Martinique.

Onnellinen jälleennäkeminen. Kuva: © Anssi Tuononen

Mira ja Anssi ohjeistivat minulle pikaisesti paikallisten bussien käytön periaatteet. Bussit ovat valkoisia pakettiautoja, niiden rekisterikilvet ovat vihreitä ja koodilla 1A varustetut bussit kuljettaisivat minut sunnuntaina häävierasmajoitukseen. Ensimmäiset kaksi yötä nukuin muuan sympaattisen naisen pyörittämässä Modern Inn Guesthousessa. Ihana ilmastoitu kahden hengen huone omalla vessalla, josta kuitenkin maksoin vain yhden hengen verran (27€/yö).

Oho, mikä lamppu? Majoituinko huomaamattani design -hotelliin?

Koska Dominican reissulla kaikki automaatista nostettu käteinen oli saatu käytettyä, suuntasin pimenevässä illassa pääkaupunki Castriesiin pankkiautomaatin metsästykseen. Noin viiden kysymiskerran jälkeen sekä pankkiautomaatti että bussipysäkki löytyivät. Paikalliset ihmiset ovat ihan hullun auttavaisia! Eräskin nainen, jolta kysyin neuvoa, lähetti lapsensa minulle oppaiksi kun etsin tietä ruokakauppaan. Eleestä vaikuttuneena ostin lapsille kaupasta jäätelöt, joita ne eivät kuitenkaan syöneet (ainakaan minun nähteni), vaikka väittivät pitävänsä jäätelöstä. Tässä kohtaa kulttuurisensitiiviset tuntosarveni eivät keksineet selitystä, mitäköhän mahdoin tehdä väärin? Matkalla kohti Gros Isletiä radiossa pauhasi raamattuaiheinen tietokilpailu, jota kuuntelin huvittuneena. Siis siihen asti, kunnes takanani istunut mies kysyin minulta, olisinko osannut vastata edelliseen kysymykseen? Jouduin tuottamaan pettymyksen. Minulla ei ollut harmainta hajuakaan, minkä synnin joku Raamatun henkilö, jonka nimeä en edes muista, oli tehnyt. Uskonnon merkitys täällä ja Dominicalla on jotain niin paljon kokonaisvaltaisempaa ja tärkeämpää, että se ihmetyttää sekularisoituneesta Suomesta tulevaa kirkkoon kuulumatonta kävijää.

Loppujen lopuksi erillismajoituksestani huolimatta vietin sekä perjantain että lauantain suomalaisessa seurassa. Hääväkeä on yhteensä tulossa 14 henkeä + guesthousen omistajat Will (britti) ja Stephanie (ranskalainen), jotka ovat auttaneet suuresti järjestelyissä. Viikonloppuna paikalla olivat jo pariskunta itse ja Miran vanhemmat Anssin vanhempien lomaillessa Barbadoksella. Sunnuntaista alkaen lisää väkeä on tiputellut joukkoomme hiljakseen. Päivät ovat kuluneet lomatunnelmissa: aurinkoa ottaen, after sunia levitellen, uiden, snorklaten, syöden ja lähiympäristöön tutustuen (Pigeon Island sekä Sandals -ketjun hotellialuehelvetti, jonka rantabaarista ei saa tilata drinkkiä ilman all inclusive -ranneketta...). Ensimmäistä kertaa Karibialla pääsin myös oikaisemaan riippumattoon! Ja bongattiinpa majatalon edessä levittäytyvältä lahdelta myös suomalaislipuin varusteltu purjevene, joskin siinä vaiheessa kun ehdin paikalle räpylöineni alus oli jo jatkanut matkaansa. Hitsi vie, sinne meni ex tempore -purjehdusreissu!