lauantai 30. maaliskuuta 2013

Yhden päivän vain vanhenin

Vaikka olen ollut elämäni aikana matkalla jokaisessa kuussa (siis tammikuussa, helmikuussa yms.) ja viettänyt ulkomailla pari joulua, pari vappua, yhden juhannuksen ja yhden laskiaisen, en ole vielä koskaan viettänyt synttäreitäni Suomen ulkopuolella. Siinä mielessä siis historiallinen hetki tuo viime tiistai. Muuten mentiin aika tutulla kaavalla: oli ystäviä ympärillä, oli hyvää ruokaa, oli aamu-uintia, snorklaamista jne. Heh. Tällä erää palmusynttärit jyräs loskasynttärit kuusnolla.

Aamulla heräsin tuttuun sävelmään kun Mira ja Anssi pujahtivat laulaen oviverhosta sisään huoneeseeni. Kelmeillä oli ojentaa myös ihan huippu synttärilahja, nimittäin Lonely Planetin Caribbean Islandsin viimeisin painos! He olivat ostaneet opuksen omaa reissusuunnitteluaan varten, mutta totesivat, että ennen heidän seuraavaa vierailuaan näille seuduille on todennäköisesti julkaistu jo uusi painos. Minulle siitä sen sijaan saattaisi vielä olla iloa. Ja siitähän on! Kierrätyslahjat! Kiitos! <3


Mira ja Anssi olivat ehdottaneet ruokapaikaksi Rodney Bayssä sijaitsevaa itämaista ravintolaa, jossa ruoka viime kerralla oli ollut niin hyvää, että kyseistä putiikkia oli harkittu jopa hääpäivän ruokapaikaksi. Logistisista syistä pariskunta SalminenTuononen oli lopulta kuitenkin päätynyt Gros Isletin paikalliseen, mutta synttäri-iltanani suuntasimme koko retkueen voimin tuohon kehuttuun ravinteliin todetaksemme, että se oli sulkenut ovensa! Voihan räkä. Harhailevana turistilaumana päädyimme muutamia suosituksia kysyttyämme lopulta meren rannalla sijaitsevaan fiinimmän näköiseen ravintolaan. Vaikka valkoisista pöytäliinoista johtuen(?) hinnat olivat kaksinkertaiset Gros Isletiin verrattuna, puolet ruokaseurueestamme totesi hetkeä myöhemmin Claudia's Chickenin olevan erinomaista. Individuaalit. ;) Loppuillasta ravintolahenkilökunta sekä ilahdutti ja älähdytti. Sain nimittäin synttärini kunniaksi herkullisen kakkupalasen henkilökunnan laulun säestämänä, mutta myöhemmin vaihtorahojen kanssa puljaaminen näytti tolkuttoman monimutkaiselta. Täällä päin maailmaa laskuja nimittäin harvoin ”osataan” pilkkoa erillisiksi, vaan yleensä koko pöytäseurueen ostokset ovat samalla kuitilla. Tällä kertaa saimme erilliset laskut, mutta vaihtorahojen palautus kahden valuutan lisähaasteella oli viedä toisilta hermot.

Mut jee! Oon ylpeästi 29v. Ens vuonna juhlitaan New Yorkissa!

Kuva: © Antti Kanes

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti