Ça marche (pas) !/?

Kas siinäpä lausahdus, jolta ei kokemukseni mukaan patonkimaassa voi välttyä. Vapaasti käännettynä se voi tarkoittaa kaikkea seuraavaa: ”Toimiiko se?” ”Se toimii” ”Eikö se toimi?” ”Ei se toimi”. Objektina puolestaan voivat olla lähes kaikki konkreettiset ja abstraktit asiat auton moottoreista viemäreihin ja viikonloppusuunnitelmiin. Tavallaan kätevää, tavallaan hankalaa.

Seuraavassa viimeaikaisia esimerkkejä siitä, mikä täällä ei tunnu toimivan:

Internet: Muun muassa sillä hetkellä, kun kirjoitin tätä, kotimme internet ei toiminut. Onneksemme yhteys ei katkea usein, mutta sitäkin varmemmin se katkeaa aina silloin, kun nettiä kipeimmin tarvitsisi vaikka jonkun koulutyön tekemiseen. Ja koska boksi sijaitsee vuokranantajiemme tiloissa yläkerrassa, emme pääsee sorkkimaan sitä omin nokkinemme. Luonnollisesi myöskään yliopistolla ei ole langatonta verkkoa, johon oman koneensa voisi kytkeä puhumattakaan ns. käytävätietokoneista. Ja yliopiston intranet, mikä se sellainen on?

Sähkö: Käydessäni katsomassa asuntoja Suomessa, päässäni on yleensä lista asioita, jotka tarkistan (kuten kaappitila, verhojenkinnitysmekanismi, vessan valaistus). Reissatessamme Hennan kanssa Vietnamissa meillä oli niin ikään muistilista asioista, jotka hotellihuoneissa tarkistimme ennen kuin päätimme jäädä (kuten onko ikkunoissa lasit, vetääkö vessa, vuotaako lavuaari, toimiiko lukko?). Saarella yritin asuntonäytöissä tsekkailla noita samoja juttuja, mutta mieleeni ei tullut kysyä, miten sähkönjakelu toimii. Nyt kun olemme asuneet uudessa kodissamme kuukauden, sähkökatkoksia on ollut kaksi. Silloin eivät pelaa valot, kodinkoneet tai netti. Lämmintä vettä kyllä tulee hanasta, sen havaitsin eilen kun olin suihkussa sähkökatkoksen yllättäessä. Edellisellä kerralla olin lähinnä huolissani pakkaseen säilömäni jäätelön säilyvyydestä joten niinpä säilöin sen sisääni.

Kierrätys: Mitään ei kierrätetä, ei mitään. Samaan aikaan monia asioita pakataan liioitellusti ja vettä ostetaan muovipulloissa. Vähän tekee pahaa.

Rahaliikenne: Tässä suhteessa ranskalaiset ja/tai guadeloupelaiset ovat vähintään vuosikymmenen suomalaisia jäljessä. A) täällä ei tunneta tilisiirtoja b) täällä käytetään shekkejä c) luottokortilla ei voi maksaa esim. lääkärissä, apteekissa yms. Edellä mainituista syistä esimerkiksi hotellin varaaminen on aivan käsittämättömän hankalaa. Esimerkki: Elisan vanhemmat tulevat tänne pääsiäiseksi ja Elisa lupasi järjestää majoituksen. Mukavan majoitus löytyi nettisivuston kautta ja yhteys omistajaan saatiin saman palveluntarjoajan kautta, mutta sitten alkoivat hankaluudet. Asumuksesta pitäisi maksaa varausmaksu shekillä. Koska meillä ei ole ranskalaista pankkitiliä, meillä ei ole käytössämme shekkejä. Ja vaikka olisi, ulkomaisia shekkejä ei hyväksytä. Tilisiirtoa ehdottamalla saa vastapuolen hätääntymään: ”mikä se sellainen on, kuulostaa hankalalta”. Niinpä oli pakko ajaa paikan päälle hotellille ja maksaa käteisellä. Suomesta käsin tämä ei olisi vaihtoehto.

Loppukevennyksenä vielä kertomus siitä, miten minut elämäni ensimmäistä kertaa käännytettiin pois supermarketin ovelta vaatetukseni takia. Olimme Elisan kanssa toissa päivänä rannalla, kun alkoi sataa. Koska kuurot yleensä menevät nopeasti ohi, siirsimme vain tavaramme puun alle ja sitten menin uimaan, sillä meressä oli lämpimämpää. Sadekuuro ei odottelustamme huolimatta kuitenkaan lakannut vaan yltyi rankkasateeksi. Kun palasin rantaan, vaatteeni olivat läpimärät, mutta puun oksalla ollut pyyhkeeni suht kuiva. Siispä kääriydyin siihen ajatellen, että kotiinhan tässä oltiin menossa. Hetken mielijohteesta päätimme kuitenkin pysähtyä kauppaan ostamaan jäätelöä ja mangoja, kunnes ovimies katkaisi matkamme: ”Madame, ça marche pas”. Nöyränä kaupan ovella potkin sitten pyyhkeeseeni matchaavat sandaalit pois jaloistani ja annoin ne kengättömälle Elisalle, jotta edes toinen meistä pääsisi kauppaan. Elämä on. Karibiallakin.