Uuden
asuntomme tuparien jälkeisenä sunnuntaina (3.3.) oli tarkoitus
lähteä sankoin joukoin tsekkaamaan muuan putous (Saut de la Lezard). Yllättävää
kyllä, seuraavana aamuna halukkaita lähtijöitä oli huomattavasti
vähemmän ja lopulta retkueemme jäi kolmihenkiseksi. Niinpä
reippaimmat eli minä, Petra (saksalainen vaihtari, meribiologia) ja
Haram (Petran Guadeloupella vierailemassa oleva kaveri, alunperin
Etelä-Koreasta) pakkauduimme autoon ja käänsimme nokan kohti Basse
Terreä. Mikäli siis ei ole jo tullut selvästi, kaikki siistit
luontonähtävyydet rantoja lukuunottamatta ovat pääosin Bassen
puolella.
Parkkipaikalta
putoukselle oli noin kahdenkymmenen minuutin kävelymatka, pääosin
jyrkähköä alamäkeä. Oman lisähaasteensa toivat oksat, juurakot,
kuopat ja korkeat askelmat silloin kun niitä matkantekoa
”helpottamaan” oli rakennettu. Vaivannäkö kannatti silti, sillä
perillä meitä odotti ihan hullun siisti vesiputous.
Petra oli
käynyt paikan päällä jo aiemmin ja tiesi, että putouksen
erikoisuus oli se, että lammikkoon sen alla voi hypätä! Siinä
siis syy vierailuumme. Nautiskeltuamme ensin hetken aikaa päivän
paisteesta putouksen juurella ja uiskenneltuamme tarkistamassa
pohjan, lähdimme kiipeämään. Ylös päästyämme allekirjoittanut
teki harjoitushypyn pienemmästä putouksesta paikalla piknikillä
olleiden kundien kannustamana. Vaikka ensin vähän pelotti, fiilis
hypyn jälkeen oli adrenaliinin ja onnen värittämä.
Sitten
tositoimiin. Ensin ponnisti Petra, joka hypyn jälkeen pulahti
pintaan yhtenä kappaleena ja ui rantaan hakemaan kameran. Siinä
vaiheessa alajuoksulla oli tajuttu meidän seisovan putouksen
huipulla ja useampi silmäpari tapitti kohti. Kun Petra antoi merkin,
loikkasin minä. Pudotus oli nopea, mutta yllätyin, miten syvälle
upposin. Matka pintaan kesti ja kesti ja kesti, mutta viimein sain
haukattua happea. Viimeisenä hyppäsi Haram. Olemme kaikki kolme yhä terveenä
ja hengissä.
Ou jea. Oon vauhtimimmi.
Ou, wauu mikä pudotus ja loikka! Näytätte keijukaisilta satumetsässä jättiläisen sormella..
VastaaPoista