Päästyäni
vauhtiin kiehuvalla järvellä ilmoittauduin innokkaasti myös
seuraavan lauantain patikkaporukkaan. Liikkeelle olisi pitänyt
päästä jo vähän aiemmin, mutta perjantain tyttöjen ilta oli
vaatinut veronsa. Toisaalta, sen ansiosta lähdimme matkaan hyvin
ravittuina, kynnet lakattuina ja kasvot naamion jäljiltä heleinä.
Matkaseurueeseemme
kuuluivat minä, Rami sekä neljä saksalaista. Siitä huolimatta
puhuimme koko päivän pääosin ranskaa. Parin tunnin vaelluksen
jälkeen putous löytyi, reippaimmat kävivät pulikoimassa ja
pisimmälle asiaa ajatelleet söivät eväänsä. Allekirjoittaneen
oli tyytyminen kuivahedelmä-pähkinäsekoituspussiinsa ja almuihin.
Takaisin päin tultiin jälleen nopeammin ja menomatkalla kadonnut
flip floppikin (ei omani) löytyi. Onnellinen loppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti