Dominica / Day 4

Kiehuvan järven dagen efter. Olin illalla jokseenkin varma, etten pääsisi aamulla sängystä ylös, mutta vaatimattomien kahdentoista tunnin yöunien jälkeen havaitsin, että vain pohkeet huusivat hallelujaa. Ma Bass sen sijaan huuteli naapurilleen ikkunasta syödessämme aamupalaa, lystikästä. Emme voineet olla miettimättä, toimisiko sama myös Suomessa. Siinä murkinoinnin yhteydessä mummeli päivitti myös velkalistamme ynnäillen yhteen kolmen päivän aamiaisista aiheutuneita lisäkuluja. Niitä metodeja katsellessa oli kahdella kauppatieteilijällä naurussa pitelemistä. Homman olis voinut hoitaa niin paljon järkevämmin.

Viimeisen päivän olimme ajatelleet ottaa chillisti ihan jo senkin takia, että epäilimme fyysistä toimintakykyämme. Lisäksi halusimme pysyä Roseaun lähistöllä, jotta varmasti ehtisimme palauttaa auton ajoissa ja ehtisimme lauttaan. Niinpä liikahdimme vain hieman etelämpään Champagne Beachille, jonne pitäi maksaa noin euron pääsymaksu, koska se on luonnonsuojelualuetta. Matkalla rannan toiseen päähän palmun alta kuului jälleen miesääni ”Hello Tuuli”. Taas Nadjie! Pieni on saari ja pienet on piirit. Oppaan tapaamisesta päättelimme, että olimme osuneet minilomamme aikana vierailunarvoisiin paikkoihin.

Champagne beachin vesiraja ei varsinaisesti houkutellut, kun kiskoimme räpylöitä jalkoihimme. Aallot löivät kivikkoiselle rannalle korkeina ja kieltämättä epäilimme, uskaltaudummeko sekaan ollenkaan. Paikalla olleelta, päivän snorklauksensa jo suorittaneelta turistiryhmältä saimme kuitenkin vinkkejä. Kun meri hetkittäin rauhoittuisi, silloin olisi mentävä. Loppujen lopuksi sujahdimme merenalaiseen maailmaan yhdessä pyrstönheilahduksessa. Harmiksemme vesi oli vähän sumeampaa kuin Scott's Headissä, mutta Elisa onnistui silti bongaamaan elämänsä ensimmäisen mustekalan. Itseltäni tuo otus jäi näkemättä. Rantautuessamme koimme ehkä elämämme hankalimman vedestä poistumisen.

Loppupäivän tapoimme aikaa kuljeskelemalla Roseaussa, yritimme heikolla menestyksellä mennä sekä kasvitieteelliseen puutarhaan (liikaa rappuja) että papukaijataloon (suljettu), ostimme katukojusta paikallisia herkkuja ja cd-levyllisen reggaeta. Olemme virallisesti hippiytymässä. Iltapäivän kruunasi ennen laivaanastumista maksettava ”maastapoistumisvero”, noin kaksikymmentä euroa. Yhteenvetona Dominicasta, hemmetin hankalaa oli päästä maahan ja sieltä pois, mutta aika itse maassa oli hyvinkin ihanaa ja mieleenpainuvaa. Seuraavaa lomaa odotellessa!

Tänään jäljellä 491? You wish. Enää joku 120.

Odotan hyökyaaltoa mereltä, joka loiskuisi ikkunaan ja siitä saisi

hienon kuvan. Yllätys, eihän sitä silloin tullut kun kamera oli valmiina.

Perus koulubussi. Praise the lord. Dominicalla käytettiin muuten myös 

koulupukuja, joista en valitettavasti onnistunut ottamaan hyvää salakuvaa.

Pähkinäherkkua. Elisan ostama outo möhnäpalleroherkku osoittautui vähemmän herkuksi.

Paluumatkalla Guadeloupeen pelastimme kaksi merihätään joutunutta kalastajaa, pysähdyimme Les Saintes -nimisellä Guadeloupeen kuuluvalla saariryhmällä ja osasimme rynniä kärkkymään laivan uloskäynnille hyvissä ajoin ennen rantautumista jonotuksen minimoimiseksi. Oma valkoinen Peugeotimme tuntui nelivetoisen Jeeppimme jälkeen panssarivaunulta ja miten voi tuntua niin väärältä ajaa tien oikeassa(!) reunassa?

Matkalla kotiin pysähdyimme leipomoon, josta ostimme patongin, jonka ahmimme automatkalla suihimme. Paluu ranskalaisen leipomokulttuurin pariin tuntui hyvältä ainakin ennen ahmimista. Ilta-aikaan Pointe-à-Pitren keskustan laitamilla sijaitsevan leipomon edessä parveili myös muutamia laitapuolen kulkijoita, joista useimmat olivat joko lantin, patongin tai puhelinnumeron perässä. Joukkoon mahtui myös erikoisuus, valkoinen pulsu! Ensimmäinen laatuaan näissä maisemissa.